Kaksi epäonnistunutta tuntia takana

Keskiviikkona oli sitten luvassa puomitunti part2 jota innolla odotin, jos vaikka olisinkin saanut jonkun toisen hepan, kun se edellinen kerta meni niin huonosti. No turhaan mä näköjään sitä hevosen vaihdosta toivoin, vähän niin kyllä arvelinkin että saisin taas Victorin. Menin kuitenkin tunnille ihan hyvillä fiiliksillä. Alkuverkoissa koitin mennä aika rauhallisesti, koska tiesin että jos laittaisin sen siinä menemään tosi lujaa ja reippaasti niin se räjähtäisi käsiin tehtävällä. No se alku meni ihan hyvin, hevonen toimi ihan mukavasti pyöreenä ja oli hyvin avuilla. Menin sit kävelemään semmoselle pikku aluelle kun toiset tuli tehtävää ja siitähän ne hankaluudet sitten alkoikin. Ihan hillitön steppaaminen ja paikallaan pyöriminen alkoi. No koitin kuitenki olla positiivinen ja aattelin että ehkä tää tästä kohta rauhottuu, vaikka tiesin että kohta päästään tehtävälle ja sittenhän se vasta räjähtää...

kuolkaa tähän laatuun.... </3 mut sain kerranki kuvaajan :D

Tällä kertaa tehtävänä oli isolla pääty-ympyrällä olevat puomit, jotka tultiin alussa ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Mulla se meni lähinnä niin, että tullaan puomeille ravissa jonka jälkeen toivoton yritys saada yli-innostunutta hevosta raviin. Sen jälkeen pyörittiinkin voltilla niin kauan että hevonen olli eden jonkin asteisessa hallinnassa, ja uudestaan. Tultiin sama vielä toisesta suunnasta, kamalaa säätöä koko ajan, siis apua ihan oikeesti. Sit alettiin tulemaan laukassa molemmat puomit... Voi ei. Tulin aluks vaan ravissa koska mulla tosiaankin oli niitä hallinta ongelmia. En ihan ymmärtänyt kaikkia ohjeita ja sehän auttoikin asiaa.. Koitin sitten tulla laukassa, mutta menin vaan toiset puomit koska jos oisin menny molemmat, ois tulos ollut varmaan jotain vieläkin kamalampaa. Laukkasin ympyrää ja menin sen yhden puomisarjan aina, jonka jälkeen taa hallintaan otto tai ainakin surkea yritys. Koko tunti oli ihan hirveetä, en vaan osannut mitään, istuin iiisonison hevosen selässä ilman minkäänlaista hallintaa tai kontaktia, hevonen laukkaili päättömästi puomeilta toisille kuskin yrittäessa avuttomasti pidättää, tai tehdä edes jotain mikä auttaisi järkyttävää tilannetta. Tosin siinä en onnistunut. Opettaja opetti tosi hyvin koko ajan, onneksi. Jäi tosi huono fiilis tunnista, ihan omien vikojen takia. Kauhulla odotan ensi viikkoa, jos hyppään Victorilla, siitä ei totisesti tule seuraamaan mitään hyvää..

yritäppä saada selvää.....

 Tänään torstaina mulla oli kans tunti. Pahaa pelkäsin että saisin Krissen, ja niinhän siinä kävikin. Jotenkin taas arvasin tän. En voi mitenkään sanoa että oisin ollut tosi iloinen siitä. Vähän aikaa sitten menin Krissellä 4 tuntia peräkkäin - yksikään niistä ei mennyt hyvin. Siis ihan oikeasti. Alkukäynneissä Krisse oli kuitenkin kivan reipas, joten aattelin vaan että joo kyllä tää varmaan ihan kiva on tällä kertaa. Keräsin ohjat, viimeisetkin positiiviset ajatukset katos. Ei ei ei. Se kivan reipas käynti oli ihan kuollutta, kaula oli pitkällä edessä etupainoisena, tuntui etten enää edes jaksa yrittääkkään koota sitä - eihän siitä kuitenkaan mitään tulisi. En nyt viitsi kertoa mitään yksityiskohtia, muuta kuin että toi oli ihan pohjanoteeraus. Mulla ei oo varmaan ikinä mennyt Krissen kanssa noin huonosti. Hävetti koko tunnin ajan ihan hirveesti, en vaan osannut korjata asioita ollenkaan, kaula oli joko pitkällä edessä tai naurettavassa peräänantoa kaukaisesti muistuttavassa sotkussa, joka sekin oli varmaan epäonnistumisen huippu. En tiedä missä on vika, mutta tuntuu että joka ikisen tunnin jälkeen tuun blogiin valittamaan kun aina menee niin huonosti :D jaa a. Ehkä vaadin liikaa, tai sitten en vaan oikeasti osaa mitään, tuntuu nykyään että toi jälkimmäinen pitäis oikeesti paikkaansa. Noh, mutta yks asia mikä on ihan oikeestikkin totta, niin en vaan oo päässy takasin sille tasolle mitä olin vähän ennen kun käsi murtui. Sen jälkeen sitten se melkein kolmen kuukauden tauko... Voisin jossain vaiheessa vaikka tehdä havainnollistavan kollaasin, mistä tosiaankin näkee että taso on todellakin laskenut kuin lehmän häntä. Häpeen silmät päästäni aina kun katson ihmisiä, jotka on ratsastanut paljonpaljon vähemmän kun mä, ja ne menee silti paljon paremmin. Nyt vaan kovaa treeniä niin ehkä voisin joskus päästä takas siihen pisteeseen mitä joskus olin, ja siitä vielä ylöspäin, niin voisin kehdata mennä kisoihinkin, tälleen kahen vuoden kisatauon jälkeen, heh. Ainiin! Jotain positiivistä tähänkin postaukseen! Mulla on teille pikku yllätys, josta oon ite tositosi innoissani! En vielä paljasta sitä, mutta ehkä loppuviikosta tai ens viikolla. Liittyy hevosiin ja ratsastukseen, mutta enempää en vielä kerrokkaan ;) Arvauksia?

Vikke kuvia..

ja krisse kuvia. voisko enää yhtään epätoivosemmalta näyttää?

voi eii.. mua niin nolottaa kun tää mun ratsastus näyttää noinkin huonolta..

voiskohan toi kaula enää ees huonommalta näyttää? ei varmaan.

okei tää hevonen on tässä asiassa aika hankala, mutta siltikin... mut kiitos kuvista nellylle <3

It's winter coming..

lumiset puut, valkoinen maa, kahvi, lämmin takka, 

joulu, villasukat, lumi, huuruiset ikkunat, piparit, joulukuuset

... ja paljon muuta. Kohta se on taas täällä, talvi <3

koulukuvat tuli, en tiedä odotinko sitten liikoja vai onko vaan pakko myöntää että tää epäonnistu.. :D

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

keskiviikkona mentiin heti emmin kaa ulos harjaamaan nii en ehtiny ees vaihtaa vaatteita, heh.

...oli luvassa keskiviikkona vähän liikaakin.

Tallille tullessani katsoin listää Henriika-Victor mitä ihmettä? Lisäksi puomeja. No ne puomit ei mua haitannu yhtää, päinvastoin olin tosi ilonen et mennään pumeja, niin ehkä hypätäänkin joskus, jee! Oon menny Victorilla joskus viime talvena kerran, eikä mulla oo muuta muistikuvaa siitä tunnista kuin että kuumu tosi paljon laukassa. Lisäksi muistan vielä vanhan opettajan tunnit, kuinka aina tällä hevosella menijät joutuivat laukata pikku ympyrällä koska muuten se vaan ei pysynyt hanskassa. Kauhulla muistelen myös sitä yhtä estetuntia n. vuosi sitten kun Victor vaan säntäili ympäri maneesia, eikä kukaan varmaan kadehtinut sitä joka sillä silloin meni. Menin tunnille kuitenkin ilman mitään ennakkoluuloja, aattelin vaan että jees kivaa tästä tulee.

mulla ei nyt valitettavasti oo kuvia tunnilta niin joudutte tyytymään näihin keskiviikon elviskuviin xd c nelly<3

Alkukäynneissä ja raveissa Vikke oli melkeimpä vähän hidas, mutta eipä kauaakaan kun alettiin tehä ravissa temponlisäystä niin hitaus ei ollut enään ongelma. Alettiin sitten tulemaan sellasta tehtävää missä oli pitkän sivun alussa puomit kaartevasti kulman suunnassa ja saman sivun lopussa samanlaiset. Puomien välissä piti saada hevonen käyntiin, joka ei onnistunut todellakaan helposti... Tultiin ekoille puomeille ravissa, Vikke oikeen imas eteenpäin ja koita siitä sitten saada se käyntiin ennen seuraavia puomeja, ei helppoa. Sain hepan yleensä käyntiin vasta juuri ennen puomeja tai puomeilla, joka omasta mielestäni oli ihan naurettavan aliarvoinen suoritus, mutta hyväksi sitä kuitenkin kehuttiin. Seuraavassa tehtävässä mentiin samat puomit, mutta käyntiin siirtymisen sijasta keskellä tuli laukannosto ja jälkimmäiset puomit mentiin laukassa. Kävely-ympyrällä Victor steppaili eikä meinannut pysyä paikallaan sitten millään. Tultiin taas ravissa puomeille, laukan se nosti ensimmäisellä kerralla ennen kuin ehdin koko asiaa tajuta, seuraavat puomit mentiin yli vähän turhankin nopeasti, jonka jälkeen toivottomat yritykset saada hevonen rauhoittumaan. Tultiin pari kertaa uudestaan, Vikke oli niin innoissaan puomeista, etten meinannut saada sitä millään hallintaan. Istuin pelosta valkoisena ison hevosen selässä, ilman minkäänlaista kontaktia hevoseen, etenkään jarruihin. Välillä Victor kompuroi puomeilla, lopulta ajattelin, hehee, mäpä jäänkin kävelemään vaan tähän ympyrälle muiden kanssa, ei kukaan varmaan huomaa jos en mee enää. Pelkäsin vaan sitä että se siinä hurjan kovassa vauhdissa kompastuu niihin puomeihin, ja siinähän ei kovin hyvin kävisi. Ei se ihan onnistunut, mua pyydettiin tulemaan vielä kerran, lähdin ravissa taas, nostin laukan itse, mutta se jälkimmäisten puomien jälkeinen laukkapätkä oli ihan kamalaa.. En mä sitä vauhtia pelkää, vaan sitä että en saakkaan pysäytettyä tai käännettyä Vikkeä minnekkään jolloin seuraukset ei olisi kauheen mukavat. Joo, oon aivan liian kriittinen näiden hevosten kanssa, tiedän :D Oon hyvä saamaan laiskan liikkeelle, mutta tosi reippaan pidättäminen ei ihan kuulu mun vahvuusalueelle. Toivoisin että saisin ens tunnille jonkun muun hepan:) Tai ees sillon kun hypätään, jos sitten hypätään näiden puomien jälkeen. Tykkään Victorista hirmu paljon koulutunnilla, mutta esteillä se on ehkä vähän turhankin innokas mun makuun.

PUS <3 noloa poni luimii XD

Torstaina kuulin että Elvis oli saanu ähkyn, olin ihan paniikissa kun kuulin kans et se oli tosi huonona. Onneks se sit meni ohi ja Elvari pääs jo perjantaina takasin tunneille. Ehin säikähtää tosi paljon, eikä sit kokeisiin lukemisestakaan tullu yhtään mitään. Oon muutenki ollu tosi väsyny nyt lähiaikoina. Herään aamulla kuudelta ja kun tuun koulusta kotiin niin välillä nukahdan heti ja herään vasta kun muut tulee kotiin. Oon nyt panostanu kouluun ihan täysillä, mutta miksei se vaan voi näkyä numeroissa. Huomenna käyn Iidan kanssa tsekkaamassa ton uuden Starbucksin, ja muun viikonlopun luutavasti luen vaan kokeisiin, niitä kun nyt on about koko ajan jouluun asti. Hei vastailkaapa muuten toho kyselyyn, haluisin tietää mitä mieltä ootte. Kokonaan tästä ei kuitenkaan ikinä oo tulossa heppablogi tai pelkkä lifestyleblogi että sen verran voin sanoa kuitenkin.

panostajat enkun valinnaisessa<3

What's up, Mr. Nobel

comenius- prjoektin tunnuslause

Oli ihan mahtava Romanian matka, siis ihan oikeesti! Kaikki oli ihan erilaista siellä matkalla mitä olin kuvitellu. Viime postauksessa kirjotin että mukaan lähtee mun pahimmat vihamiehet, no olihan se totta, mutta oisitteko uskonu että toinen niistä on ton matkan jälkeen nyt yks mun hyvistä kavereista? Joo, en mäkään ois uskonut. Asuttiin Inkan ja Viivin kaa samassa kämpässä, ja meidän isäntäoppilas oli Denisa, joka oli meillä vuos sitten asumassa :) Meillä oli ihan huippuhauskaa tyttöjen kaa! Oisin kuitenki mielummin asunu yksin jossain perheessä, koska ois päässyt käyttää englantia enemmän. Mut oli ihan hyvä noinkin :) Lennettii molemmat lennot Berliinin kautta. Lentokoneessa istuin aina opettajien kaa ja puhuin niitänäitä tai olin koneella. Sit Berliinistä lento Bukarestiin, Romanian pääkaupunkiin, sen jälkeen vielä melkein 3h semmosessa pikkubussissa, ja vasta sen jälkeen oltiin perillä Zimniceassa! :) Se oli siis ihan semmonen pikkukylä, varmaan joku Romanian eteläisin paikka tai ainaki yks niistä, ja ihan Bulgarian rajalla. Pimeellä pysty näkee valot Bulgarian puolella :) Maanantaina oltiin herätty kaikki joskus neljän aikaan ja matkustettu koko päivä nii oltiin toooosi väsyneitä! Perillä Zimniceassa oltiin joskus oisko neljän jälkeen, meidät haettiin perheisiin hotellilta, mä aattelin et joo nyt vähän puretaan laukkuja ja mennään suihkun kautta nukkumaan mut eeei. Joskus 19 aikoihin lähettiin jonnekkin baariin. Siellä oli nuorilla siis tapana hengailla illat baareissa, myös arki-illat näköjään. Olin ihan törkeen väsyny ja istuttiin siellä vaan suomalaisten kaa kun isäntäoppilaat meni niiden kavereiden kaa eikä oikeen voinu tulla mukaan kun ne puhu vaan romaniaa. Mahtava idea oli varmaan mennä 3 tunnin yöunilla joskus ysin aikaan illalla kuviin - sen todellakin huomas et oli nukkunu vähän. Oli kans tosi jännää, en nähny letokentän jälkeen yhtäkään blonida itseni lisäks, siis en yhtä ainuttakaan. Kaikki tuli aina koskettelemaan ja ihailemaan mun hiuksia kun ei tosiaan blondeja ollu ollenkaan varmaan koko kylässä! :D

berliinin lentokentältä

Muut asu vähän enemmän kaupungissa, semmosissa kerrostaloissa jotka oli ainakin ulkoa päin aika hirveen näkösiä. Meillä oli sit vähän rikkaampi perhe joka asu omakotitalossa n. 10min automatkan päässä. Suomessa toi sama matka ois autolla kestäny paljon kauemmin, mut tuolla noi ajo ihan järkyttävää vauhtia siellä pikkutiellä :D Ja ilman turvävöitä tietty... Välillä oikeesti pelotti olla kyydissä, kun iskä ajoi ratissa 130km/h.... :D Ja vielä semmonen ihan pikkutie keskellä peltoa. Ja ennen matkaa kans aattelin etten varmaan syö mitään ja vaikka mitä, mut ei siellä ois oikeesti voinu olla syömättä.... Se ruoka oli niiiiin hyvää! Joka päivä jotain ranskalaisia ja kanaa tai jotain muuta siis oikeesti. Välillä taas tuotiin nenän eteen täys lautanen ruokaa, ja noissa maissa on aika epäkohteliasta jättää ruokaa niin pakkohan se oli sit syödä. Mut oli se kyl hyvää. Ihmettelen suuresti etten oo lihonnu viikon aikana kilookaan! XD Ykski päivä iltapalana oli munkkeja joiden päälle laitettiin nutellaa... huhhuh! :D Mut huomas kyllä eri maiden eroja tässäkin... Yks päivä oli jotain keittoa jonka seassa oli kanan koipi tai semmonen mikä siis oli silleet etteis sitä näkyny siinä lautasella kokonaan ku oli niin paljon lientä. Aloin ettii siitä keiton seasta jotain syömiseks kelpaavaa, ja mitäs siihen mun lusikkaan osu? Kanan sydän... Hyi että, ei enää hirveesti tehny sit syödä sitä! xd Joo en todellakaan syöny sitä sydäntä :D Lautaselta löyty kans niitä kanan luita :D

älkää kattoko tätä jos on nälkä.... <3

söisitkö?

äää apuaaa... sydän..

Mutta ohjelmaan - tiistaina oli pormestarin tervetuliaispuhe heti aamusta. Mä en vaivautunu kuuntelemaan, mut saatiin sieltä sellaset tervetuliais lahjat eli joku pikkunen koristelautanen ja joku romania pinssi. Sit puheen jälkeen meille oli katettu tooooosi pitkä pöytä missä kaikille oli kakkupala ja vesipullo. Sen jälkeen mentiin kattomaan jotain romanialaista tanssia ja pari muutankin esitystä siinä oli. Ei ne nyt mitään erityisen kiinnostavia ollu. Käytiin vielä parissa kaupassa, ei tosin ostettu mitään. Tiistaina päivällä oli ihan hirmu kylmä! Ja mul oli päivällä kans vähän huono olo, mut ei sit illal onneks ollenkaa. Pelkäsin sillon jo et saan jonkun ruokamyrkytyksen taas :D Mentiin sit kotiin syömään ja lepäilemään, ja illalla taas johonkin baariin hengailemaan.

Zimnicean keskustan tapaamispaikka ja vasemmalla oleva ruskee rakennus on kaupungintalo

Keskiviikkona oli sit päivä Bukarestissa! :) taas se kolmen tunnin matka sinne ja takas.. Ekaks käytiin jossain lentokone museossa, joka oli ihan törkeen tylsä. Saatiin sieltä jotain eväitä ja otettiin pari yhteiskuvaa, sit seuraavaan museoon. Se oli joku luonnontieteellinen museo, juostiin se suunnilleen läpi ja sit lähettiin shoppailemaan. Mentiin semmoseen oikeesti ihan hirveen isoon kauppakeskukseen. Olin Inkan kaa, kierreltiin niin monessa kaupassa ku vaan ehittiin. Meillä oli 2 tuntia aikaa ja sanottiin että kuudelta bussi lähtee, sit ei enää ooteta. Ei ehtitty siinä parissa tunnissa kun koluta murto-osa niistä kaikista kaupoista. Ei löytyny oikeen mitään... Ostin semmosen kaulahuivin, semmonen mikä ei oo tuubihuivi. Oon ettiny sellasta ihan sika kauan suomesta mut ei oo löytyny! :D Kokeilin kans jotain kenkiä mut ei ne ihan sopinu. Sit kello oli jotain 15 vaille 6 ja inka halus viel käydä ostaa jonku paidan ja mä vessaan, tehtiin sit nii et inka meni ostaa sen ja mä vessaan, mut sit ei enää löydettykkää toisiamme.. Kello oli niin paljon ja halusin viel starbucksii nii lähin sit yksin ja aattelin et eiköhän se inka sinne bussille löydä. No menin sinne starbucksii sit mun oli tarkotus lähtee ulos bussille mut ei.. Menin ovesta ulos mut se oliki sit joku väärä ovi, ulkona oli ihan eri maisemat ku siellä ovella mistä menin sisään.. Olin ihan paniikissa ja mulla oli jotain 5min aikaa.. Juoksin ulkona joka suuntaan se kahvi kädessä ja se läisky mun käsille ja vaatteille ja joka paikkaan.. Olin ihan pakokauhussa et se bussi lähtee ja mä jään jonnekki Romaniaan katulapseks. Juoksin joka ikiseen maholliseen suuntaan varmaan mut eeei. Sit kysyin joltain englanniks et voisko auttaa mut vastaus oli vaan "no". Mä vaan itkin ja juoksin ympäri sitä kauppakeskusta, ihan kamalaa. Se sisätila oli siis sellanen että siinä oli semmosia pitkiä käytäviä ja niiden päästä lähti taas uus käytävä ja yms. nii niitä ovia oli tosi vaikee löytää. Sit onneks joku opasti mut ulos ja näin tutut opet nii voi sitä tunnetta! <3 Inka tuli sit vähän mun jälkeen ja ehittiin kaikki bussiin.

Torstaina mentiin käymään parissa Romanialaisessa koulussa. Aika järkyttävää verrattuna tohon meijän kouluun täällä Espoossa.. Oltiin tunnilla, jossa kaikki vaan söi ja ihmiset ravas oman mielen mukaan ulos ja sisälle. Toisella tunnilla ihmiset vaan nauro ja puhu keskenään eikä oikeen keskittyny opetukseen. Sen jälkeen käytiin jossain kiina kaupassa missä kaikki oli ihan törkeen halpaa ! :D Ostin uggit (feikki) jotka makso 30leitä, eli euroina n. 7. Ihan hirmu halvat siis. Sit ostin kans semmoset mustat puhelimen kuoret mut otin vahingos iphone 5 kuoret, mut oon myyny ne jo :D Ne kuoretki makso euroina jotain 2e. Romaniassa on muutenki oikeesti tosi halvat hinnat ja kaikkii hyviä kauppoja! Sinne kannattaa mennä shoppilumatkalle :D!! Kuullostais varmaan aika oudolta jos joku sanoin menevänsä shoppailemaan Romaniaan, mut oikeesti ei mikään huono idea todellakaan. Mut kiinakaupan jälkeen käytiin jossain ruokakaupassa josta ostin tuliaisia aika paljon. Sit ostin viinipullon ja jonkun mansikka skumpan koska tosiaan kaupoissa ei ollu minkäänlaisia ikärajoja, hehe ;) Sit kotiin syömään ja laittautumaan, koska lähettiin sit illalla läksiäis bileisiin. Harmitti kun  ei itellä ollu mitään hienoja vaatteita mukana ja kaikki muut oli niin hienosti laittautunu :( Ne bileet oli kyllä ihan mahtavat! Meille oli vuokrattu semmonen yksityis tila, ja se oli niin hieno. Musiikki oli kovalla, oli kans ihan dj:kin paikalla. Tanssittii ihan hulluna koko ilta, oli tosi hauskaa! Se oli niin söpöö kun jotkut pikku turkkilaiset ja puolalaiset tuli pyytää mua aina tanssimaan heti ku menin istumaan!<3 Tanssittiin ja pidettiin hauskaa johonkin puoleen yöhön asti, sit kotiin. Kotona mulla ja Viivillä meni johonkin kolmeen asti kun naurettiin nii paljon ja oli aika väsynyttä läppää muutenki. Sit nukahin heti ja herätys oliki perjantaina klo 7..

No perjantaina mentiin taas hotellille, viivi itki jo autossa ja mietin et joo miten toi nyt itkee, en mä ainakaan itke. No niimpäniin, sehän taas nähtiin. Halasin kaikkia muita maalaisia ja opettajia, mut sit ku halasin niitä mun parhaita romanialaisia kavereita nii kyyneleethän siinä väkisin tuli silmiin :'( Oli tosi harmi lähtee, mut kyllä se oma sänky siellä houkutteli kotona. Sit hypättiin taas bussiin, ruotsalaiset tuli samaa matkaa Bukarestiin. Sieltä sit taas lentokoneeseen Berliinin kautta ja voi, se tunne kun se kone laskeutu Helsinkiin!<3 Kyllä sitä oli ootettu, vaikka olikin kiva matka. Nyt mulla on niiiin hirveesti karkkia itelläni ettei mitään rajaa.. :D Mul ei oo ikinä ollu näin paljon, varmaan 2 tai 3 pussia. En muutenkaan syö ikinä kotona mitään karkkia/herkkuja ellei mul oo kavereita tai muita vieraita. Tässä onki sit loppuvuoden karkit.
Mitä mieltä ootte, tuliko tästä liian pitkä vai hiipuko kiinnostus jo alussa?

tääki kauppa vois tulla suomeen..

tällasissa taloissa monet muut asu, meilla kävi siis todellakin tuuri kun ei jouduttu tollaseen..

inkaaa<3

Janet ja Denisa <3 joo viivi meikkas mut aamulla ja vasta jälkikäteen katottiin että olinki sit pikkasen vaaleempi kun viivi, näytän ihan oranssilta..... :D:D

Andra & Oana <3 yhet mun parhaista ystävistä ulkomailla!

Francci <3

Bukarest

Viivin eväät B)

läksiäisbileet, corina <3

inka ja viivi <3

vasemmalta - osman, cristi, viivi, inka ja andra <3

janet ruotsista! :)

janet, mä, hale, ines ja inka :) eli ruotsalaiset ja suomalaiset tytsyt!

bukarestista, euroopan isoin rakennus ja maailman toiseks isoin!

oijooiii...

francci<3

inksuuu<3

osman <3 yoloswääääg<3

janet! <3

denisa <3 oikeesti rakastan tätä tytsyy, se on ihan mahtava<3

osman, inka, minä

andra<3 love you<3

järkyttävä näky... joku pikku kissa asui tollasessa roskaläjässä! :'( kamalaa..

lentomatkat meni nopeesti kun tein koneella videoo meijän matkasta :)!

AWWWWW SO CUTE! <3

suomeenki tällaset 2,5l pullot !! :D

swedish girls <3

siis hyi jeesus :D huomaa todellakin kuka on nukkunut vähän

oana! <3

corina<3