torstai 30. tammikuuta 2014

Pelot on tehty voitettaviksi.

Ei ollut ehkä paras mahdollinen otsikko, en ole voittanut yhtäkään pelkoani. Mutta aloitetaanpa ihan alusta...
varautukaa aivan liian pitkään tekstiin..

Odotin innostuneena viestiä, jossa saisin tietää minkä hevosen olen saanut tunnille. Olin aivan varma, että tällä kertaa mulle olisi jaettu Kasper. "Piccolo". Ei oo totta. Just eilenhän mä pyysin Kasperia. Ei, en mee tallille. Tai jos meen niin tunnille en ainakaan mene. Päätin lähteä kuitenkin, tosin pari tuntia myöhemmin mitä aluksi oli tarkoitus. Otin ratsastuskamat mukaan, jos vaikka saisinkin jonkun toisen hevosen. Piccolollahan mä en mene. En uskalla. Istuin bussissa. Olisin toivonut, että matka kestäisi mahdollisimman pitkään. Eipä kauaakaan, kun seisoin jo tallilla listojen edessä. Ahdisti, pelotti, en tiennyt mitä pitäisi tehdä. Listasta mut oli yliviivattu, en sitten tiedä miksi. Opettaja kysyi, löysinkö itseni listasta, löysinhän minä. Taas yksi huolenaihe lisää. Opettaja näki mut jo, en voisi lähteä enään pois. En myöskään uskaltanut kertoa opettajalle, että mua tosiaankin pelotti enemmän kuin koskaan, koska toi asia on mulle niin arka, että olisin alkanut itkeä heti.
mulla ei taaskaan ollut kuvaajaa, joten saatte tyytyä täälasiin fiilistä kuvaaviin kuviin. kuvat: google
Istuin clubarissa puhelin kädessä. Mietin joka ikistä ratkaisua. Lähtisin pois? Ei onnistu enään. Pyytäisin toista hevosta? En kehtaa, alkaisin itkemään opettajan edessä kuitenkin. Lopulta oli enään yksi vaihtoehto - mennä tunnille. Muut patistivat menemään tunnille, ehkä ihan hyväkin. Mun piti laittaa hevonen kuntoon. Aluksi ajattelin ehkä palloilla karsinan edustalla yksin ja esittää etten saa laitettua Piccoloa kuntoon, kun muut olisivat lähteneet maneesiin, häipyisinkin itse kotiin. Reetta kuitenkin tuli laittamaan mun kanssa hevosta kuntoon. Noh, mähän en siinä muuta tehnyt kuin heitin satulan selkään. Mua ahdisti tosi paljon. Kohta mun pitäisi mennä tolla vai? Vuosi sitten vannoin, etten enään ikinä astu sen karsinan puolelle, varsinkaan ratsasta sillä. Ajatus pelotti mua tosi paljon, enkä vaan voinut mitään, olin ihan pakokauhun vallassa ja itkin. Ai että kun mua hävetti. Itkeä silleen keskellä tallia. Mua ei oo varmaan koskaan hävettänyt silleen. Pienenä sitä nyt itki milloin mistäkin, tallillakin jos sattui jotain tai pelotti. Mutta nyt, oon sentään 15 enkä enään 8v. Ei mun ikäset itke niinkuin pikkulapset, jos nyt vähän sattuu pelottamaan.
Kello lähestyi tasaa. Nolo juttu, mutta mua itketti koko ajan yhtä enemmän mitä enemmän kello oli. Entä jos mulla kävis taas samalla tavalla kuin viimeksi Piccolon kanssa? Entä jos en saisikaan Piccoloa hiljentämään kun pitäisi? Entä jos mun ranne ei kestäisikään? Entä jos onnettomuus käy uudelleen ja tipun taas? Nää kysymykset valtasivat mun pään. Mua pelotti. Mua ahdisti. Purin ahdistusta itkemällä, mikä oli tosi noloa ja mua hävetti niin paljon. Vähän ennen tasaa halasin vielä Tiaa, silloin en vaan voinut enään mitään, kyyneleet vaan virtasivat. Kaikki katsoivat mua. Nolotti.

Lopulta mulle annettiin ohjat käteen, ja piti lähteä maneesia kohti. Sydän hakkas tuhatta ja sataa. Maneesin ovi avataan. Olikohan tää nyt ihan hyvä idea? Voin vielä lähtee pois. Lähtisinkö nyt ja sanon vaikka että mun käteen alkoi sattumaan? Ei, nyt on pakko mennä. Nousin selkään, itkin koko ajan, onneksi siinä vaiheessa kukaan ei enään huomannut, tai sitten ei vaan sanonut mitään. Nelly tuli vielä auttamaan mua kentälle, mutta sitten mun piti jäädä yksin. Yksin pahimman pelkoni kanssa. Opettajahan ei tästä vielä siinä vaiheessa tiennyt mitään, enkä uskaltanut hänelle kertoakkaan, alkaisin vain itkeä entistä kovemmin, se vasta noloa olisikin. Kävelin uraa pitkin. Olin ihan jännittynyt. 2kk taukoa takana. Voi kuinka mä olinkaan odottanut ja laskenut päiviä, että pääsen takaisin tunnille, mutta siinä kävikin näin? Ohjat tuntumalle. Voi apua, mun käteen särkee. Ois vaan pitänyt ottaa ne särkylääkkeet mukaan. Jakauduttiin kolmelle ympyrälle, joiden sisälle oli tarkoitus ratsastaa kaksi volttia puomin ympäri kummallakin pitkällä sivulla. Selviänköhän mä? Käteen sattuu, entä jos en pystykkään kääntämään? Mitä sitten teen? 

Piccolo säikähti jotain ja hypähti sivulle. Meinasin tippua. Mahtavaa. Hyvin alkoi tämäkin. Mua pelotti varmaan 10x enemmän. Takaisin pystyyn, ja raviin. Voi kuinka mua hävetti. Itkin koko ajan hiljaa, hevonen ravaa pää taivaissa vaan eteenpäin, ilman mitään kontrollia. Lopulta alkoi tuntumaa löytymään paremmin, ja hevonen rentoutui. Silti mua pelotti ihan yhtä paljon kuin alkutunnistakin, mitä vaan voisi vielä tapahtua. Laukannostos - huonoa. En saanut hevosta enään raviin noston jälkeen, ranteeseen särki. Ravit laukkojen jälkeen oli varmaan hirveintä ikinä. Mun käteen sattui ihan hirmu paljon, en vaan saanut hevosta hiljentämään. Kädessä ei ollut vielä tarpeeksi voimaa. Kun on 2kk ottanut ranteen kanssa vaan rennosti, ei mikään ihme ettei voimia vaan yksinkertaisesti ole jäljellä. Lopulta jouduin ottamaan ohjat vasemaan käteen, jotta saisin ravia hidatettua. Viimeinkin loppukäynnit. Pääsisin pois. Otin äkkiä varusteet pois ja säästyin pahemmilta puraisuilta karsinassa. Lähdin mahdollisimman äkkiä, pakko päästä karkuun tota ahdistavaa tunnetta, jonka saan aina kun näen ton hevosen. Se ei vaan lähde pois mielestä, mitä mulle kävi sen kanssa reilu vuosi sitten. Selvisin hengissä, miljoonien kyynelien kera. Nyt opettajakin tietää tosta mun nolosta pelosta, ja saa nähdä sitten, saanko seuraavalla kerralla mahdollisesti Kasperin? Toivotaan parasta. 
👌

Mua hävettää tää asia ihan valtavasti, mutta halusin kuitenkin avautua siitä täällä blogissa. Nyt pelkään Piccoloa ehkä hieman vähemmän, mutta vieläkin hirveän paljon. Kai tosiasiat on vaan myönnettävä, en voi ikuisesti paeta tota hevosta. Ja korostan vielä, hevosessa vika ei ole, vaan mussa itsessäni. Hevosta en voi syyttää mistään, omat virheeni vuosi sitten toivat mut tähän pisteeseen. Ja tosiaan, vielä sen haluan sanoa tähän loppuun, että kyse ei ole mistään yleisestä "hevospelosta" tosiaankaan. En mä muita hevosia pelkää. Mutta mitä tästä opin? Ensi kerralla taatusti kerron opettajalle jos pelkään.

Kiitos ja anteeksi. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Uus yritys

Jepjep, tänään ois sitten uus yritys mennä tunnille... Taukoa onki kertyny jo sellanen kaks kuukautta. Tuntuu hirveen pitkältä, ja niinhän se onkin. Veikkaan että taidot on kadonnu aikalailla, saa nähä. Pääsin tänään koulusta joskus puol kahen aikoihin. Tai no en mä ois oikeesti päässy sillon, mutta korvaa alko taas särkee nii lähin. Nyt aattelin olla vaan kotona ja meen tallille vasta joskus kuuden aikoihin ehkä. Eilen oli mun vika tiistai hoitopäivä. Joudun antamaan tiistain Elviksen toiselle hoitajalle, joten enää mulla on siis keskiviikko ja perjantai :( Eilen en oikeen tehny mitään, koska en raaskinu häiritä Elvistä, kun se on taas kipeenä. Veikkaan että parempi antaa sen olla nyt kerranki rauhassa ja parantua :( Katotaan jos se ois tänään vaikka vähän parempi... Eilen kans toivoin Kasperia tälle päivälle, katotaan nyt että saanko sen, vähän tosin epäilen...

puspus, Elvis joskus aikasemmin<3
Salilla en oo käyny just nyt hirveesti, viimeks sunnuntaina, upsis. Ens viikolla ois tarkotus mennä tapaamaan personal traineria, ehkä sit alkais taas innostaan enemmän ku saan sen kirjallisen ohjelman. Lauantaina iskä tosiaankin palas etelä-amerikasta ja olihan se melko outoa, ja on vieläkin että se on täällä. Tuntuu ihan vieraalta jotenki :D Viimeks ku nähtiin nii se jätti mut päivystykseen ku olin tippunu, heh. Maanantaina oltiin Veeran kaa Rudolfilla ja Veera tuli hoitamaan Erikiä joka on kans nuuksiosta ja asuu ruffen kans samalla tallilla. Rudolf oli tosi erilainen sillon maanantaina, johtu mun omasta ratsastuksesta tuokin. Alussa oli hirveesti ongelmia saada poni keskittymään tehtävään, alku oli ihan tajutonta säätöä. Lopussa poni oli ihan hyvä. Harmi että taas tälleen perus mun tuurilla, kuvaaja oli vaan sillon alussa kun meni ihan nolon huonosti. Käteen ei särkeny koko aikana kovin paljoo, mut ohjaaminen oli silti aika tuskallista. Katotaan sit miten tänään menee, jos pääsen ees tunnille asti, ehehh. Mutta nyt mun pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni ja lukea historian koealue vielä pari kertaa läpi.. Just nyt ku on varmaan tärkeintä aikaa koulussa, niin mua on alkanu laiskottaa sitten niin paljon, niiiin paljon. Vielä pari kuukautta pitäis jaksaa, sit helpottaa, ja kaikki pakollinen on ohi xd Ja yhteishakukin lähestyy... mahtavaa.
mitä ihmettä blogger teki tälle..?

ihan oikeesti, tosta on tullu kauhee ongelma - en osaa pitää jalkaa suorassa alhaalla... joko se menee taakse tai muuten vaan ylös tai jotain..
kiva blogger.. joo tosiaan, aika noloja nää kuvat, tosiaan siitä alkuvaiheesta otettu ja kaikki pielessä...

lauantai 25. tammikuuta 2014

Noloa asiaa keskiviikolta

Hmm.. En oo varma kannattaako mun ees kirjottaa tästä ja joutua anonyymien haukuttavaks,
mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin...

Kuten jo viime postauksessa kerroinkin, olin päättäny koittaa mennä keskiviikkona tunnille kahden kuukauden tauon jälkeen, hui. Mua pelotti koko ajatus ihan törkeesti. On näköjään tainnu jäädä siitä joulukuun alussa käyneestä onnettomuudesta jotain kummittelemaan tonne takaraivoon. Pelkään koko ajan että se käy uudestaan... Ei siinä muuten mitään, mutta veikkaan että tää eka kerta on se pahin, tuskimpa sen jälkeen enään miltään tuntuu kun on kerran uskaltautunut sinne tunnille. Ja keskiviikkona mun oli tarkotus se tehä. Käsi ei tuntunu enää kovin kipeeltä, kyllähän se koko ajan pikkasen sattuu vieläkin, mutta ei pahemmin. Maanantaina Rudolfin kanssa ei häirinny tehtävän tekemistä melkeinpä millään tavalla. 

Keskiviikkona pakkasin aamulla kaikki kamat mukaan, tuntu oudolta tehä se tälleen monen kuukauden jälkeen taas. Mua jännitti ihan törkeenä koko päivän, en pystyny keskittymään suunnilleen ollenkaan, ajattelin vaan "Entä jos mä tipun uudestaan? Entä jos mun käsi murtuu taas? Entä jos mun hevonen on se joka villiintyy ja en saa pidettyä sitä hallinnassa?". Kyllähän mä tietenkin tiesin, että saan jonkun helpon hevosen, olin oikeestaan ihan varma että menisin Kasperilla, joten ei se mua silleen huolettanut, koska tiesin että Kassu on tosi varma ja siihen voi luottaa. Sain Kasperin viimekski kun tulin käden murtumisen jälkeen takas tunnille, joten miksen sais siis nyttenkin. Vihdoinkin koulu loppu, kävin vähän salilla purkamassa energiaa ja sitten lähin tallille päin. Koko matkan mua jännitti ihan tosi paljon, vaikka olin yhä ihan varma että meen Kasperilla. Kävelin tallille päin ja mun puhelimeen tulee viesti jossa lukee "Piccolo". Siis mitä tää tarkottaa? Mulla vai? Ei tää voi olla totta. Mun piti oikeen pysähtyy lukemaan sitä viestiä ja tarkistaa asia. Kun olin lopulta sisäistänyt sen, että kyllä tosiaan, mulle oli laitettu Piccolo, niin kyyneleethän siinä alkoi valua, en vaan voi mitään...
mä ja Piccolo joskus yli vuos sitten.

Tässä se nolo juttu tuleekin; mulla tapahtu Piccolon kanssa about vuos sitten pieni "tapaturma" karsinassa. Ei siis mitään vakavaa tms. mutta siitä syystä pelkäsin varmaan jokasta hevosta seuraavat pari kuukautta, niin paljon säikähin sillon. Sen jälkeen mulle ei oo Piccoloa laitettu tunnille, enkä oo siihen muutenkaan koskenut. Mutta siitä tapaturmasta johtuen.. Ihan oikeesti, tää on niin noloa, ja mua hävettää myöntää tää, mutta pelkään Piccoloa ihan hirveesti. En oo ikinä pelännyt ketään hevosta tälleen, yleisesti ottaen en oo edes pelännyt ketään hevosta aikasemmin. Enkä oo varmaan koskaan ees kuullut kenestäkään joka pelkäis Piccoloa, eli ei vika hevosessa tosiaankaan ole.
Piccolo part2 silloin kun en sitä vielä pelännyt :D

Mietin kaikki ratkasut mitä voisin tehä siinä tilanteessa, mun piti laittaa se kuntoon ja ottaa pois, ei mitään hajua kuka sen hoitaja on, lisäks mun tunnin jälkeen ei vaan yksinkertasesti ole ketään enään tallilla niin myöhään joka ois voinut auttaa. Mietin asiaa tallilla varmaan pari tuntia, kunnes päädyin tähän ratkaisuun.. Piccolollahan mä en mee. Ihan oikeesti. Ei sen takia ettenkö vaan tykkäis siitä, vaan ihan oikeesti, mä pelkään sitä ihan hirveesti. Noloahan se on, että mulle oltiin laitettu nimenomaan helppo hevonen ja pelkäsin sitäkin. Mutta ei oo missään nimessä opettajan vika tai kenenkään muunkaan, eihän ne tätä tiedä että mä Piccoloa tälleen pelkäsin. En lopulta keksinyt muuta ratkaisua kuin häipyä vaan vähin äänin. Vaikka sehän tässä ei ollut mikään maailman fiksuin idea - ens viikolla kynnys tulla tunnille on aina vaan isompi kun välttelee sitä tilannetta näin. Enkä ees saa korvausta tosta tunnista koska en peruuttanut sitä aikasemmin. Nyt moni siellä varmaan nauraa ja miettii, miksen kertonut etten halua mennä kyseisellä hevosella? En vaan ihan oikeasti kehdannut. Mua hävettää niin paljon myöntää että ihan tosiaan, minä, joka olen ratsastanut lähemmäs 10 vuotta, pelkään yhtä naurettavaa ratsastuskoulun hevosta, vaikka tietenkin oon tavannut paljon pahempiakin tapauksia. Ei Piccolossa itsessään mitään vikaa ole, mussa se ongelma tällä kertaa on. Ja nyt ei ollut kyse pelkästään siitä hoitamisesta, en mä ois uskaltanut edes ratsastaa kyseisellä hevosella. Se on aika reipas, enkä nyt kuitenkaan menisi sanomaan että tää mun käsi on vieläkään palautunut täysin normaaliks - oon varma etten ois pystynyt pidättämään tunnilla kunnolla.

Lopulta sitten vaan lähdin kotiin varmaan pari tuntia enne ku mun munti alko. Aika naurettavaahan se oli, mutta kai mun on vaan myönnettevä tää. Mä ihan oikeasti pelkään Piccoloa. Kokeillaan sitten ens viikolla uudestaan, toivottavasti paremmalla tuurilla. Jospa vaikka yrittäisin koota itteni siihen, että vaikka siellä listassa lukis joku hevosista joita pelkään, niin menisin tunnille silti, enkä jänistäisi..? Jaa a.
hahah tunnilla Piccolon kanssa joskus reilu vuos sitten. aika laadukas kuva...

Hupsis vaan, viime postauksesta on taas kulunut melkein viikko, ups. On ollu kauhee kiire koko ajan, töissä on joutunu olemaan pitkään, ja kun on päivällä ollut koulussa, illan töissä ja kymmenen aikaan menee vielä salille niin ei hirveesti innosta tulla postailemaan enään sen jälkeen. Huomenna ois lepuskissa kisat, olin vähän kahen vaiheilla että tuunko kattomaan, mutta enpä taida. Meinasin ilmottaa itteni varasijalle, mutta eihän siinä ois ollu mitään järkeä kun en pääsis tunnille ennen niitä kisoja. Ehkä sitten ens kerralla...
eka tunti lepuskissa, kasper :) en tiedä miks, mutta tällä mä luulin meneväni.. :)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Puhelinmyyjä työn ääressä

tarkennus vähän hukassa.. :D

Anteeks tää hiljaiselo täällä blogin puolella taas! :( On ollu ihan hirmu kiireinen viikko taas vaihteeks, ei oo ehtiny istumaan koneen ääreen kertaakaan. Maanantaina olin Rudolfilla, mentiin tosi rennosti eikä sen kummosempia sitten tehty. Menin ilman satulaa, koska olin yksin enkä välttämättä sais vielä tän käden kans satulaa selkään, puhumattakaan siitä että saisinko vyötä kiristettyä tai jalustimia säädettyä. Siinä ennen ku menin ratsastamaan nii peruutin keskiviikon tunnin ja kysyin vähän niistä lepuskin kesäkursseista. Aluks mun oli tarkotus mennä koulu teholeirille ja estekurssille, mut kävipä taas niinkin "hyvin" että vika paikka siltä koulukurssilta meni 5min ennen ku soitin. Ilmottauduin sitten vaan sennu estekurssille. Ihan ykkösenä oisin halunnu istuntakurssille, oikeesti ootin suunnilleen koko vuoden että pääsen siihen mut enköhän mä oo just silloin Maltalla? Mahtavaa. En pääse siis suunnilleen mihinkään niistä joihin oisin halunnu. Otan sit sen sennukurssin lisäks jotain tunteja varmaan :P Mut kyl harmittaa, oisin vähän aikasemmin soittanu nii oisin päässy sinne tehokurssille ees :( No katotaan ens vuonna sitten...
vähän ruffeilua :)
Tiistaina olikin sit vuorossa se puhelinmyyjä koulutus. Se alko neljältä, ja luulin et se kestää about pari tuntia, korkeintaan tyyliin kolme. Mut ei, mulle paljastu ihan alussa et se kestää puol ysiin asti. Vähän siinä suu loksahti auki ku tää vetäjä sano alussa "...onneks meillä on sit sinne puol yheksään asti aikaa.." joo o. Ekat pari tuntia vaan kuunneltiin ja saatiin jotain papereita, sit kaks vikaa tuntia päästiinki jo ihan töihin, eli soittamaan asiakkaille. Oli se kyl ihan erilaista mitä olin kuvitellu, kaikki tosiaan luetaan paperilta, luulin aina et koko myyntipuhe puhutaan vaan ihan omasta päästä. Ja sain mä sinä iltana jo yhen tilauksenki, jes!:D

Keskiviikkona oli lukioihin tutustuminen ja kävin sit lepuskissa kattomassa, vaikka se ei tosin mun mikään ykkös vaihtoehto oo. Mut siellä on urheilulinja ja sinne voisin halutakki ehkä. Sit mentiin Lindan kaa kahville ja kävin hakemassa mun saappaan johon oli korjattu vetoketju. Sit kävin vielä hakemassa uuden salikortin, koska kadotin sen vanhan eheh... :D Joo siis sain tossa jotain viikko sitte ehkä salikortin vihdoinki. Sen jälkeen ku lopetin futiksen kautta olevalla salilla käymisen nii ei oo vaan saanu aikaseks hankkii uutta korttia, mut nyt sit vihdoinki. Joo ja keskiviikkona en ollu tunnilla, käsi oli melko heikko vieläkin. 
Torstaina menin vaan koulun jälkeen kotiin sit illalla kävin salilla. Äiti lähti Berliiniin, ja koska iskä on vieläki Etelä-Amerikassa nii äitin kaveri tuli mun ja pikkuveljen kans meille, tai no se oli meillä lauantaihin asti. Olin sit niiden kaa kotona enkä tehny oikeen mitään. Perjantai oliki ihan ylirankka päivä... Kouluu mul oli 10-15, noo eipä siinä mitään, mut siitä suoraan töihin ja töissä kasiin asti, jes.. Oisin millon tahansa voinu vaan nukahtaa pystyyn ku olin niin väsyny. Lauantainaki piti mennä töihin, onneks vasta kahelta niin sai nukkuu pitkään. Mulle oli kai sanottu työajat jotenki ihan oudosti siellä koulutuksessa koska olin laittanu että oon lauantaina töissä klo 19 asti mut sit siinä puol viideltä alettiin vaan sulkea toimistoa, no mikäs siinä pääsin 2,5h aikasemmin... :D Tänään mentiin äidin ja pikkuveljen kaa mun nimppareiden kunnias selloon kahville, ostin kans sellasen valkosen neuletakin. Ens viikolla ois tarkotus koittaa jo mennä tunnille, voi apua mua pelottaa niin paljon... Tietenkin jos oisin fiksu ja ajattelisin käden kannalta nii oottaisin vielä pari viikkoa, mutta en vaan malta olla enään pois kun taso laskee niin paljon. Taukoa onkin kertynyt jo lähemmäs pari kuukautta, kehtaankohan enään ees tulla tunnille kun en osaa mitään, hah. Ei mitään tietoa miten käsi kestää, melko heikkohan se vielä on, mutta särkylääkkeen voimilla mennään. On mulla siis nyttenki joka päivä tietyt lääkkeet mitä otan, koska lääkkeet lievittää sitä kipua ja sit pystyy käyttää paremmin, ja tarkotushan on siis käyttää kättä mahollisimman normaalisti että se sit palais äkkiä normaaliks. Mutta kuitenkin yritän mennä tunnille, katotaan sitten joutuuko lopettamaan kesken, mahdollistahan toki sekin.
kahvilla tänään :)


perjantai 10. tammikuuta 2014

Yllätys

Ei oo oikeestaan tapahtunu kauheesti mitään erikoista, mutta tulinpa silti tänne päivittelemään. Tallille en oo päässy, eli eipä sieltä oo siis mitään kirjoteltavaakaan. Kyllähän mä sinne voisin mennä, mutta veikkaan että enemmän oisin tiellä kun en kuitenkaan pysty mitään tekemään yhellä kädellä... Keskiviikkona olin kuitenkin kattomassa omaa tuntia, jotten ihan putois kärryiltä tän tauon aikana, ja halusin muutenkin tietää mitä harjotuksia siellä on mun poissa ollessa. Ihan kivaahan siellä oli seurailla, ärsytti tosin kun en ite päässy. Ens viikkokin näyttää aika huonolta, mutta katotaan sitten kahen viikon päästä. Silloin ois taukoa ollut jotain 1,5kk, katotaan kuinka alas on taso romahtanu, en välttämättä haluu ees tietää...

Ja tosta yllätyksestä puheenollen! Ette ikinä arvaa. Asian ydin on se, että haluan lepuskista kesällä 2 kesäkurssia tai yhden kurssin ja kesätunteja, mutta koska äiti rakentaa taloa lappiin ja siihen menee aika paljon rahaa niin se suostuu maksamaan vaan yhden kurssin. Minäpä fiksuna mietin hetken miten voisin saada myös sen toisen kurssin, eipä aikaakaan kun tajusin että voisin mennä kesätöihin ja maksaa toisen kurssin ite. Aloinkin silloin heti selailemaan netistä vaikka mitä töitä, ja harmikseni espoon kaupunkí ei ollut vielä julkaissut kesätyöpaikkoja, höh. Joku vanha tuttu sattumalta linkkasi facebookissa sivun jossa kerrottiin yrityksestä joka palkkaa paljon nuoria yms. En kauaa selaillut sivuja, kun jo lähetin työhakemuksen menemään. Joo, mä en tosiaan tiennyt edes mitä töitä olin hakemassa, tiesin vaan että jotain myyntiin liittyvää, ehkä? Maanantaina mulle soitettiin, ja kerrottiin että mun hakemus on otettu vastaan ja mut haluttais työhaastatteluun! Selasin sivuja, jossa luki että työtehtävä on myyntiveuvottelija. Se kuullosti mun mielestä joltain cool myyjältä, joten ei haitannut ollenkaan. Äiti kuitenkin valaisi mua ja kertoi että myyntineuvottelija tarkoittaa puhelinmyyjää. Siis ihan oikeesti, olinko mä tosiaan hakenut töitä puhelinmyyjäksi? Lähdin kuitenkin jo tiistaina työhaastatteluun!

Onneks tulin paikalle tosi aikasin, koska mulla meni varmaan tunti löytää toi toimisto, oli kyl tosi hyvin piilotettu. Heti kun tulin sisään niin sain alkaa täyttää jotain lomaketta, ja kohta mut otettiinkin sisään. En oikeestaan osannu jännittää tota, oon niin tottunu puhumaan erilaisten ihmisten kanssa, ihan ulkomaalasten, tuntemattomien ja kaikkien kanssa. Sitä mä vaan mietin että osaanko olla tarpeeks asiallinen kun siellä kuitenkin kätellään muita ja tälleen :D Noh, mua edelleen vähän epäilytti ajatus siitä että mä oisin puhelinmyyjä, mutta homma ei ainakaan kuullostanut miltään hirveen mahdottomalta, joten mut ilmotettiin ens tiistaina pidettävään parin tunnin koulutukseen. Sain siis kesätyöpaikan, mutta mikä parasta, voin alottaa jo nyt tammikuussa tekemällä vaikka pari viikkoa töitä perjantaina ja lauantaina, joten jää sitten kesällä enemmän aikaa. En kuitenkaan haluu tehä nyt vielä hirveesti töitä, koska mun on pakko panostaa kouluun, nimittäin mulla on melko kovat tavotteet lukioon. Ja kun en nyt käden takia pääse hoitamaan perjantaisin kuitenkaan, niin mikäs mua sitten estäiskään tekemästä iltavuoroa. Mutta haluun kuitenkin hoitamaan niin pian kun vaan mahollista, joten en hirveen kauaa niitä perjantai vuoroja tee. Mua kuitenkin vieläkin naurattaa ajatus siitä, että mä oon puhelinmyyjä, eikä ihan oikeesti :D Puhelinmyyjä, mun todellakin pitää vielä totutella tohon :D Viikonloppu menee varmaan lähinnä ruotsia lukiessa, eipä mitään ihmeempiä oo nyt. Maanantaina saa nähä sitten että pääsenkö Rudolfille, riippuu ihan kädestä. Se on menny vaan huonompaan suuntaan taas kun oon rasittanu sitä aika paljon... Vein muuten mun saappaan huoltoon, eli kohta pitäis olla taas vetoketju kunnossa, jes :D Kumpa pääsis sitten käyttöönki pian ne saappaat. Jouluna olin ihan varma että pääsen ekalle tunnille tammikuussa, mutta eeei ollenkaan mahollista ois ollu mennä. Kun peruin viime tuntia, olin ihan varma että pääsen kuitenkin sitten sen jälkeiselle tunnille, mutta enpä pääsekkään. Toivotaan sitten että sen jälkeen pääsis.
Tein muuten tällasen kollaasin,
mistä huomaa tosi hyvin miten toi poni on kehittyny! :)
Oispa kuskikin, hah.
Eka kuva on yksiä meijän ekoista tunneista ja toka on viime kerralta :)

maanantai 6. tammikuuta 2014

En osaa.

Moi! :) On menny tosi kivasti tää loppuosa lomasta, ja huomenna sitten pirteenä takas kouluun! :) Lauantaina olin Oonan kaa ja oli tosi kivaa. Oltiin sellossa ja otettiin kuvia ja käytiin parissa kaupassa ja kahvilla. Kuvat epäonnistu musta ihan täysin joten en niitä laita tänne yhtäkään :D Illalla Oona tuli vielä meille ja mun piti mennä niille yöks, mutta se sit peruuntu kuitenki :( Noh ens kerralla sitten.


Sunnuntaina olin heti aamusta Nellyn kaa. Illalla mentiin vielä leffaan kattoo Justin Bieber's Believe. Oli tosi hyvä :) Sit Nelly tuli meille vielä yöks, ja aamulla herättiinki ajoissa ja lähettiin Rudolfille :) Tultiin onneks valosaan aikaan ja sai kivoja kuvia :) Koitin kans niitä uusia saappaita mut näköjään pitää taas käydä valitaamassa kaupassa, jippii eihän oo ku kolmas kerta samoista kengistä... :D Kävelin kentälle sit yhtäkkii se saappaiden vetskari räsähtää auki. Ilmeisesti olin laittanu ne huolimattomasti kiinni ja mun ratsastushousut oli jääny vetskarin väliin ja siitä se sit jotenkin yhäkkii vaan "räjähti" pois paikaltaan ja mun housut jäi vielä pahemmin sinne vetskariin kiinni. Siinä sitte Nelly piti ponista kentällä kiinni ja mä koitin avuttomasti saada saapasta irti tai edes housuja irti niistä kengistä :D Ihan sattumalta Ruffen omistaja tuliki paikalle ja seki siinä väänsi ja käänsi mut ei saanu irti. Sit vielä sen mieski yritti saada sitä irti mut eipä saanu. No menin sit kuitenki ratsastaa silleen että toisen saappaan vetoketju oli auki ja se vetskari oli jääny sinne ylös josta se oli kiinni kans mun housuissa. No eipä se silleen haitannu muuten että oli ruman näkönen kuvissa. Kenttä oli aika pehmee ja kuranen joistain paikoista nii ei pystyny laukkaamaan mut ei haitannu ollenkaan, meillä oli niin hyvät raviharjotukset käynnissä! Muuten olin ihan tyytyväinen, mutta poni jäi vähän hitaaks. Mutta nyt siihen mistä toi otsikko kertoo... Voi luoja kun mä katoin vidoita kotona, ihan järkyttävää, ei voi muuta sanoo. Tuli kauhee masennus ja tuntu et oikeesti se alkeiskurssi vois olla mulle hyvä paikka. Istunta pitäis laittaa ihan uusiks. No tässä vaiheessa jotkut ehkä miettii että miten mä olin ratsastamassa sen mun käden kanssa? Jepjep, ei se oo parantunu vielä ollenkaan. Särki tosi paljon koko ajan, mut koitin silti tehä ees näitä perusjuttuja välittämättä siitä kivusta. Tunnille en kuitenkaan keskiviikkona vielä pääse, koska siellä on tietyt tehtävät joita tehään, Ruffella jos joku tietty liike alkaa sattuu nii mä voin lopettaa sen heti ja mennä ihan oman pään mukaan, tunnilla se on sit vähän tyhmää vaan kävellä keskellä kenttää.. Mun oli alustavastikkin tarkotus eka mennä Ruffelle ja kattoo sitten että joutuuko peruuttaa tuntia vai ei, ja nyt kävi niin että pitää peruuttaa, höh. Noh, liityn sitten keskiviikkona katsomoon odottamaan että käsi on kunnossa.
Sitten hoidettiin poni tarhaan ja yritin saada sitä mun jumissa olevaa saapasta irti, aika avutontahan se oli etenkin ku toinen käsi ei oo täysin toimintakykynen :D Sitten tallin omistaja/tallityöntekijä tuli kans repii niitä, ja sai housut irti saappaasta ilman että niitä tarvi leikata, jes! No mutta vetoketju oli yhä jumissa, ja sitä me sitten siinä kiskottiin ja väännettiin molempiin suuntiin mutta ei vaan liikkunu :D Lopulta joku työmieskin tuli repimään sitä vetskaria mutta ei vaan liikkunut ei. Aika noloahan se kieltämättä oli mun kaikki työmiehet ja kaikki tarvittiin ottaa yksiä saappaita pois mutta ei nyt voinu mitään XD Lopulta vetoketjun päästä otettiin pihdeillä joku stoppari pois nii sen sai sitte revittyä silleen irti. Nyt on saappaista tosin vetoketju irti mutta meen vähän neuvottelemaan asiasta varmaan jo huomenna. Pitää vaan vaihtaa se vetoketju nii sitte on taas kunnossa...
Tässä on vielä kuvia sunnuntailta :)






Ja tässä vielä Rudolfilta.
Mä EN vaan KERTAKAIKKIAAN ymmärrä mikä mun jalkaa vaivaa, koko ajan joko kunnon nojatuoliasento tai sit tolleen kauheen takana... Yli kuukaus ollu vaan taukoo ratsastuksessa ja silti sen huomaa näin hyvin.




Varmaan puolet kuvista oli sellasia missä mun jalka näytti just tolta... Nyt reeniä reeniä....

toi saapas.. XD


perjantai 3. tammikuuta 2014

Ruotsi ja ostokset


Moikka kaikille ja anteeks taas vähän venähtäny postausväli. On ollu hirveesti kaikkee tekemistä, enkä oo ollu oikeen kotona. Uudenvuoden olin viettämässä hyvässä seurassa, vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin ku suunniteltiin niin oli tosi kivaa silti. Tekisin muuten postauksen viime vuodesta, mutta ei mulle tapahtunut viime vuonna melkein mitään hyvää.. No pari hassua onnistumista, mutta muuten oli melkein koko vuos pelkkää epäonnistumista ja surua peräkkäin. Heti tammikuun alussa tipuin hepan selästä ja satutin jalan, sen tuntee vieläkin kun juoksee, että tämä kyseinen jalka ei taivu yhtä pitkälle. Kun olin siitä toipunut, aloitin jalkapallon, mutta enhän mä sitä ehtinyt kauaa harrastaa kun mursin käden. Sen takia tuli ratsastuksestakin taukoa sellanen varmaan 3kk? En muista enää. Jalkapallosta taukoa vieläkin kauemmin. Kuntoutin tota samaista kättä varmaan yli puol vuotta, ja sen puol vuotta se rajotti koko ajan mun tekemisiä ja menemisiä. Kesäkuun alussa olin leirillä Ponimaassa, en voinut osallistua kunnolla just ton käden takia. Oisin oikeesti saanut ratsastaa vasta heinäkuussa, heh :D Heinäkuussa olin jossain estekurssilla lepuskissa, joka oli ihan täys pohjanoteeraus, mikään, ei oikeesti mikään onnistunut, olin ihan hukassa. No, sit oli kans ripari joka oli täyttä tuskaa koko viikko. Niin ja jouduin koko kevään, kesän ja syksyn käymään fysioterapeutilla. Syksyllä kun tunnit alko, tuntu et mun taso vaan laski koko ajan, tunti tunnilta menin aina vaan huonommin. No menin kyllä tosi erilaisilla hevosilla mitä ennen, mutta silti. Koko syksyn olin tosi väsynyt ja en tehny melkein mitään muuta kun luin kokeisiin, jonka takia mun keskiarvo tosin nous 0,7. Joulukuun alussa oli sitten se, mitä odotin tosi paljon... Hypättiin tunnilla, jee! 2 puomituntia meni molemmat niin huonosti, että oikeesti ihan hävettää. Eka estetunti ihan ok, mutta eipä kauheesti kehumista siinäkään. Toka estetunti, tipuin ja ranteeseen hiusmurtuma, ja taas multa murtui käsi, mahtavaa. Ehkä nyt ymmärrätte miks en hirveen mielellään muistele 2013 vuotta, lähinnä onnettomuuksia ja loukkaantumisia, ja niistä kuntoutumista...
ööh tässä oli valkonen tausta, mutta blogger näköjään päätti että harmaa on hienompi?
Mutta asiaan! Olin siis ke-pe ruotsissa, oli tosi kivaa! :) Seura oli tosi hyvää ja matka oli muutenkin tosi kiva. Mukana oli siis äiti, sen kaveri joka on ollu meidän kanssa mm. Lontoossa pari vuotta sitten ja jossain pikkumatkoilla. Niin ja tietenkin mun pikkuveli. Iskä kun on nyt sen pari kuukautta kiipeilemässä Etelä-Amerikan vuorilla, niin aloin mäkin sitten kinumaan jotain matkaa. Aluks meillä oli tarkotus mennä Kreikkaan, mutta säät ei siellä ois kuitenkaan ollu mitään kummoset nii päätettiin sitten mennä ihan tohon länsinaapuriin Ruotsiin, mikä oli mun mielestä tosi kiva ratkasu, ei tarvi istua lentokoneessa eikä matkallakaan tarvi olla niin pitkään kun kohde on noin lähellä. Ja kaiken lisäks, tykkään Ruotsista maana tosi paljon. Mulla asuu siellä aika paljon kavereitakin, mutta tällä kertaa mentiin Tukholmaan, eikä Malmöön missä ne mun kaverit asuu :) Oltiin Tukholmassa vaan torstai, mutta ihan kivasti ehittiin kaupunkia kiertää siinäkin ajassa. Ettekä varmaan arvaa mihin kauppaan mä halusin heti mennä ensimmäisenä..? ;) No Hollisteriin tietenkin. Se kauppa oli kyllä tosi erilainen mitä kuvittelin. Aattelin et ulkopuolella ois jotkut super isot mainokset siitä, mutta ei. Edes kaupas kohalla ei luekenu mitään nimeä, kaikki vaan ties että se on Hollister :D Alotinki sitten kasaamaan niitä vaatteita mun syliin, kuljin monta kertaa kaupan läpi päästä päähän ja koko ajan vaan haalin tavaraa mukaan. Lopulta niitä sitten oliki niin paljon etten jaksanu enään kantaa :D Meilla meni siellä kaupassa oikeesti varmaan 2 tuntia koska sovituskopin ja kassan jonot oli niiin pitkät. Mut aika paljon tavaraa sieltä tosin lähti, en ois ite ikinä jaksanu kantaa kaikkee mitä otettiin (jos siis muidenki ku mun tavarat lasketaan).

Käytiin samassa kauppakeskuksessa myös muissa kaupoissa, mut ei oikeen löytyny mitään. Loppupäivä käveltiin vanhassa kaupungissa ja otin vähän kuvia. Eli eipä mitään ihmeellistä. Kun päästiin takas laivalle niin mä menin haalimaan Tax Freestä kaiken alennukaman, heheh :D Ostin aidot ugit, ne mun on pitäny hankkia jo pitkään mutta ei oo tullu aikaseks. Mä ostin vähän aikaa sitten Romaniasta tosi ihanat feikki ugit, jotka makso about 5e, ja kestävyys oli kyllä ihan sen hinnan mukanen. Tossa jouluna kun otin niitä pois jalasta niin pohja repes kantapään kohalta aika paljon, että se niistä sitten. Noiden aitojen pitäis kestää sit vähän pidempään. Ostin aika paljon muutakin sieltä, sen verran että hinta tuli niin korkeeks että saatiin 2 normi risteilylahjakorttia ja yks jossain A luokan hytissä :D Kaiken lisäks illalla äiti osallistu tietokisaan mistä pysty voittaa luksusristeilyn, ja sehän meni ja voitti sen :D! On mulla kyl fiksu äiti. Nyt on kuitenki 3 risteilylahjakorttia ja yks luksusristeily kahelle, jeee! :)

Tänään aamulla käytiin vielä Helsingissä Starbucksissa ja sitten suunnattiin kotiin. Kävin tänään myös lääkärissä tän ranteen kanssa, mutta voin kertoa siitä ens postauksessa lisää, jos ketään kiinnostaa. Ei mennyt ihan niin hyvin kuin kuvittelin, mutta parempaan päin. :) Kuvasin vielä melkein kaikki ostokset, yhestä paidasta en saanu siedettävää kuvaa ja tosta puuttuu kans pari rasvaa ja meikkejä.
täälläkin tuli käytyä useampaan otteeseen :P




äiti otti musta kuvaa, ja toi vaan tuli siihen? :D haha.







Ja sitten ne ostokset. Lähinnä Hollisteria tarttu mukaan :P
Tässä nää ugit jotka ostin sieltä laivalta. Toivottavasti kestää eikä lähje pohjat irti :D

Ääää tää kuva on niin huono.... mutta siis tollanen Hollisterin takki :) Toi on mulle ehkä vähän pieni, mut halusin sen silti...:D
Nää on molemmat laivalta kans. Diorin ripsari ja tekoripset.
Nää supersöpöt lapaset ostettiin jostain katukojusta! :D Nää on tosi isot ja lämpimät :)
Hollister lökärit, näitä käytän varmaan vaan kotona ja tallilla :D

Hollister t-paita, näyttää hirmu isolta tossa henkarissa mut ei se oikeesti oo... :D

Niin ja näiden lisäks on vielä yks hollister paita, mutta en saanu siitä kunnollista kuvaa ja sit jotain rasvoja yms. :) Tuli aika paljon asiaa sisältävä postaus taas, en tiiä oliko hyvä vai huono? :D