Kyyneleitä kyyneleiden perään..

Kysely on nyt tuolla, vastailkaa :) Ja laitoin sillee et saa valita monta vaihtoehtoo. 

Nyt ei oo kyl todellakaan fiilikset ihan huipussa.. Keskiviikkona meil oli uskonnon koe, ja meille siinä jaettiin niitä kokeita ja mä aattelin laittaa viel viime hetkel kännykän pois päältä ettei vaan alkais soimaan kesken kokeen. Olin ehtiny kirjottaa jo nimen paperii mut en ehtiny alottaa sitä koetta viel. No sit se ope vaa juoksi sinne ja kuulu vaan

Meillä ei käytetä nettiä kokeen aikana
Meillä ei käytetä nettiä kokeen aikana
Meillä ei käytetä nettiä kokeen aikana
Meillä ei käytetä nettiä kokeen aikana
Meillä ei käytetä nettiä kokeen aikana.

Hylätty. Nelonen.
Hylätty. Nelonen.
Hylätty. Nelonen.
Hylätty. Nelonen.
Hylätty. Nelonen.

Olin ihan shokissa ja säikähtäny ku se kännykkä lens mun kädestä. Ja noi sanat pyöri mun päässä koko päivän. No sit sen jälkee en vaa voinu mitää kyynelet valu poskelta alas ku viimistä päivää. Sit mulle tuotiin joku toinen koe, ja mun piti tehä se. Tein sen ihan sairaan huolella ja osasin vastata ihan hyvin kaikkiin paitsi pariin. Sit porukka alko häipyy sielt luokast ja mäki olin lähös mut sit kuulu

Henriika istu vielä siellä
Henriika istu vielä siellä
Henriika istu vielä siellä
Henriika istu vielä siellä
Henriika istu vielä siellä

tää kuvaa niiin hyvin mun oloo tossa vaiheessa :D

Sit olin niiiin peloissani ettei mitää rajaa. Mun piti oottaa vähä aikaa ja sit se opettaja tuli sanoo mulle jotain. Itkin ihan koko aika kauheesti en pystyny vaan lopettaa millään. Se ope tuli halaamaa mua, sit se puhu mulle jälkästä ja siitä mitä mulle tapahtuis. No lupasin etten levitä sitä kenellekkään, joten en sit blogissakaa voi siitä puhuu. Mut onneks se ope oli tosi mukava mua kohtaan ku huomas miten hysteerinen olin sillon. Mut oma vikahan se oli, ois pitäny laittaa se kännykkä pois ajoissa. Meil oli ruoka sen jälkee, mul oli ihan karsee olo itkin vaan koko ajan nii aattelin et istun siinä vaa ja pelaan pasianssii tabletil, ku olin muutenki jo myöhässä ruokailusta. Mut tietenki ku itkin nii kaikki juoksi sinne mun luo. Olin ihan sekasin, kuulu vaan

Pesse apua mikä sul on?
Pesse apua mikä sul on?
Pesse apua mikä sul on?
Pesse apua mikä sul on?
Pesse apua mikä sul on?

Mut sit Anne pyys mua tulee sen kaa syömää, ja menin mä sit kuitenki. Sit menin takasi ja pelasin pasianssii tabletil, niinnku aina jos oon surullinen. Seuraaval tunnilla istuin hiljaa ja tein tehtävii koko ajan ku ahdisti niin paljo. Sen jälkeisel tunnil kans istuin vaa hiljaa, meinasin koko ajan alkaa itkee taas, mut muistan ku seiskalla se kyseinen ope oli jääny tunnin jälkeen puhumaan mun kaa sinne ku olin itkeny tunnil, nii oli sit pakko pidättää niitä kyyneleitä jotenki... Sen jälkee päästiin koulusta ku oli joku ope kokous, normaalisti oltais päästy neljlät. Itkin joka paikassa, bussissa, kotona, ihan kaikkialla. Ja kaikki tietenki just sinä päivänä ku meillä oli futis jengikuvaus, olihan sit tosi kiva mennä sinne kuviin itkusel naamal ja ku ne kuvat menee seuran nettisivuille ja kaikkialle. No mut olin siin joukkuekuvas, sit yksityiskuvas ja kaverikuvas ellan kaa :) Sen jälkee mentii salille ja siit suoraa ratsastuksee.

Pidättelin niitä kyyneleitä koko ajan siel kuvissa ja salilla. Kuvissa olin ihan punanen sit, ehheh. Tallilla nyt ei niinkää haitannu ku kukaa ei näkis kuitenkaan. Mut en mä siel itkeny yhtää. Mul oli vaan ihan kauhee olo... Menin Kasperil, ja se oli tosi ihana, itelläni oli vaan ongelmia ku en osannu pitää oikeen pohjetta rentona. Mut sit ku tulin tallilta nii oksensin. Mulla oli vaan kertakaikkiaan niin kauhee olo, henkisesti ja fyysisesti. Olin unohtanu syödä ja se kostautu sit illalla. Ehkä vähän liiottelin omaa oloani äitille et saisin jäädä seuraavana päivänä kotiin.

No kyl mä sit kotiin jäin. Itkin päivällä koko ajan, sit lähin iltapäiväl lidlis käymää. Huomenna on pakko mennä kouluu, varmaa itken taas koko ajan... Tän takii en välttämättä pääse lukioon, kokeen alussa ope sano et tää vaikuttaa ihan sairaasti ysin arvosanaanki ja kasil meil ei oo enää kokeita... En oo ikinä ollu jälkässä, en oo ikinä saanu hylättyy kokeesta, en oo ikinä itkeny näin paljon. Sillon ku nuuksio lopetti, itkin pari kertaa (?), sillon ku kaveri kuoli, en itkeny ikinä kerralla näin paljon. Koulu on mulle kaikki kaikessa, jos en suorita sitä hyvin, mul ei oo mitään tulevaisuutta. Oon muutenki alkanu panostaa koulussa nykyään paljon enemmän. Vuos sitte olin koulussa oikeesti ihan täys paska. Sain vaan seiskoja ja kaseja... Nykyään onneks menee paremmin. Monen mielestä on varmasti naurettavaa itkee tällasesta, mut en voi mitään et oon näin herkkä. 

Nyt ku oon pari päivää ryvenny itsesäälissä ja itkeny omaa pahaa oloani, nii voisin ehkä palata normaaliin elämään... No en ihan, ehkä mä jatkan vielä pari päivää.

Onks kellää muulla kokemusta tän tapasista jutuista? :)