Mooiii ! Palailin eilen sieltä rukalta ja oli ihan mahtava loma lukuunottamatta yhtä loukkaantumista josta voisin kertoo kohta vähän enemmän. Mut asuttiin rukalla sellasessa superhienossa mökissä, tai no voikohaan sitä mökiks kutsua? Mut tykkäsin sen sisustuksesta tosi paljon, ärsyttää ku en huomannu napata kuvaa sisältäpäin. Ja loman aikana mulle oli ilmestyny pari uutta lukijaa, jeiii kiitos :)
 |
| "mökki" |
Mutta niin siitä loukkaantumisesta.... Mä lasken aina suksilla, ja oon suksilla oikeestaan tosi hyvä, meen yleensä mustissa rinteissä. Mut mä oon jo aikasemmin halunnu oppii menee laudallaki, ja oon mä kerran menny mut se loppu siihen ku ranne venähti. Nyt kävi sit pikkasen pahemmin. Mä en jaksanu vaivautuu menemään mihinkään hiihtokoluun ku meijän kaveriperhees se isä osas sitä tekniikkaa jonku verran. Alotettiin ihan sellasesta pikkulasten rinteestä. Alussa en pysyny pystyssä ku hyvä jos 20 sekuntia. Mut sit opin menee kantapää kantilla vaik kaatuilin yhä aika paljon. Sit opettelin vähän sitä etukanttia, ei menny kauheen hyvin, lauta ei suostunu kääntyy helposti ja törmäilin muihin. Sit se isä joka oli opettanu mua, halus mennä jo isompiin rinteisiin, nii mä jäin yksin sinne, enkä tietenkään malttanu pysyy siinä pikkulasten rinteessä, vaan menin astetta isompaan, aika loiva sekin oli kyl. Noh kaatuilin koko ajan polville tai perseelle :D Ja voin kertoo, se sattuu ku oot koko päivän kaatunu polvilles kovaan rinteeseen. Illalla polvet oli ihan mustelmilla mut ku se lauta oli vuokrattu mulle kaheks päiväks ni halusin silti mennä sil sen toisen päivän.
Se toinen päivä olikin sit oikeesti yhtä helvettiä. Taas en malttanu pysyy ees siinä astetta isommassa mäessä, vaan lähin siihen kaikista isoimpaan mäkeen johon mennään sellasella isolla tuolihissillä. Ei sekään rinne kuitenkaan kauheen jyrkkä ollu, pidempi vaan ja pari hiukan jyrkempää kohtaa. Kääntymiset kantilta kantille meni oikeestaan jo tosi hyvin siihennähden et kukaan ei mulle sitä oikeeta käännöstä opettanut vaan katoin mallia vaan muista. Välillä aina lauta tökkäs lumeen sillee et kaaduin polvilleen, ja se sattu ihan sairaasti, joka kerta yhä enemmän. No mut sit mun pikkuveli halus näyttää mulle jonkun kannon joka oli siel rinteen sivussa. Sit ku tulin siitä pois, se loppuosa oli vähän jäinen nii en saanu lautaa käännettyy kunnol, ja se lauta tökkäs siihen jäähän ja kaaduin ihan suoraan polvilleen, ja se jos joku sattu. Mentiin sit tauolle, ja mun polvet vähän turpos, tuntu ihan ku ne ois valunu verta mut ei niis haavoja ollu onneks.
Tauon jälkeen lähin laskee äitin kaa johonki vähän sivummassa olevaan rinteeseen, sellanen sopivan loiva mulle laudan kaa. Mut taas menin liian vähän kantilla nii kaatuilin pikkasen. Koitin varoo niitä polvia, tai silleen etten kaatuis yhtään eteenpäin. Sit aikalailla mäen keskivaiheessa olin tekemässä käännöstä ja sit olin kaatumas eteenpäin, mut sain itteni vedettyy taakseppäin, ja sit kaaduin aika vauhdilla taakse, mut sain otettuu käsillä vastaan, ja sit sattu. Sattu tosi paljon. Jäin makaamaan siihen maahan, sattu selkään ja molempiin käsiin. Sit äiti tuli siihen ja alko huutaa jotain ooksä halvaantunuu ja se pakotti mun nousee istumaan vaik se sattu selkään. No totesin sit että nyt on jotain vialla ku mun logiikka = jos kipu menee ohi nii ei oo murtunu mitään, jos se kipu pysyy nii sit on joku vialla :D Otin laudan pois jaloista ja lähin kävelee sitä mäkee alas. Selkään ei sattunu enää hirveesti eikä toiseen käteen kauheesti, nii otin sen laudan sit kantoon ja alhaalla venailian äitii ku se laski sen mäen uudestaa sil aikaa ku mä kävelin alas. Sit todettiin etten pysty enää laskee ja mentii palauttaa lauta ja äiti kyseli et minne pitäis mennä ton käden kaa, se särki ihan sairaasti, purin vaan hammasta etten itkis. Ne sieltä vuokraamosta tilas sit ensiavuon tulee sinne moottorikelkal. Se setä sano et kannattaa lähtee lääkärii, nii mentii sen ensiapu tyypin moottorikelkal rukan yksityiselle sairaala/lääkärille. Ihan pikkupaikka se oli, mut samantien ku tuli nii pääs sisää, kävelin suoraan lääkärin huoneeseen.
Se sit kyseli et mihin sattuu ja otettiin sit röntgenitki. Sit ku se meni kattoo niit kuvii nii mietin koko aja et voiku se ei ois murtunu tai voiku ei ois mitään pahempaa. Mut sit se tuli ja sano "on siellä murtuma, ei pieni mut ei hirveen iso". Siinä vaiheessa olin iha et VOIII VITTU. Siihen tyssäs lasketteluloma ja ratsastukset ja futis. No siinä sellanen nainen alko melkeen heti kipsaa sitä. Mulle kerrottiin et viikon päästä pitää kipsi vaihtaa ja annettiin kipulääkkeitä ja kuntoutus ohjeita ettei lihakset ihan surkastuis. No onneks ei ollu kuitenkaa enää ku yks laskettelupäivä. Mut kyllä vituttaa. Ei pysty juosta ku se tärinä sattuu... :/ Ja muutenki särkee koko ajan, et kyl arvostaa sitä terveenä olemista aika perkeleesti. No mut nyt mul on kai jtn kuukauden ajan tää kipsi.... :( No, se mikä ei tapa, vahvistaa.
 |
| käytiin angry birds puistossa ! |
 |
| perrrkele |
 |
| näkymä ylhäältä |
 |
| näinhän siinä kävi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti