Kaksi epäonnistunutta tuntia takana

Keskiviikkona oli sitten luvassa puomitunti part2 jota innolla odotin, jos vaikka olisinkin saanut jonkun toisen hepan, kun se edellinen kerta meni niin huonosti. No turhaan mä näköjään sitä hevosen vaihdosta toivoin, vähän niin kyllä arvelinkin että saisin taas Victorin. Menin kuitenkin tunnille ihan hyvillä fiiliksillä. Alkuverkoissa koitin mennä aika rauhallisesti, koska tiesin että jos laittaisin sen siinä menemään tosi lujaa ja reippaasti niin se räjähtäisi käsiin tehtävällä. No se alku meni ihan hyvin, hevonen toimi ihan mukavasti pyöreenä ja oli hyvin avuilla. Menin sit kävelemään semmoselle pikku aluelle kun toiset tuli tehtävää ja siitähän ne hankaluudet sitten alkoikin. Ihan hillitön steppaaminen ja paikallaan pyöriminen alkoi. No koitin kuitenki olla positiivinen ja aattelin että ehkä tää tästä kohta rauhottuu, vaikka tiesin että kohta päästään tehtävälle ja sittenhän se vasta räjähtää...

kuolkaa tähän laatuun.... </3 mut sain kerranki kuvaajan :D

Tällä kertaa tehtävänä oli isolla pääty-ympyrällä olevat puomit, jotka tultiin alussa ravissa, jonka jälkeen nostettiin laukka. Mulla se meni lähinnä niin, että tullaan puomeille ravissa jonka jälkeen toivoton yritys saada yli-innostunutta hevosta raviin. Sen jälkeen pyörittiinkin voltilla niin kauan että hevonen olli eden jonkin asteisessa hallinnassa, ja uudestaan. Tultiin sama vielä toisesta suunnasta, kamalaa säätöä koko ajan, siis apua ihan oikeesti. Sit alettiin tulemaan laukassa molemmat puomit... Voi ei. Tulin aluks vaan ravissa koska mulla tosiaankin oli niitä hallinta ongelmia. En ihan ymmärtänyt kaikkia ohjeita ja sehän auttoikin asiaa.. Koitin sitten tulla laukassa, mutta menin vaan toiset puomit koska jos oisin menny molemmat, ois tulos ollut varmaan jotain vieläkin kamalampaa. Laukkasin ympyrää ja menin sen yhden puomisarjan aina, jonka jälkeen taa hallintaan otto tai ainakin surkea yritys. Koko tunti oli ihan hirveetä, en vaan osannut mitään, istuin iiisonison hevosen selässä ilman minkäänlaista hallintaa tai kontaktia, hevonen laukkaili päättömästi puomeilta toisille kuskin yrittäessa avuttomasti pidättää, tai tehdä edes jotain mikä auttaisi järkyttävää tilannetta. Tosin siinä en onnistunut. Opettaja opetti tosi hyvin koko ajan, onneksi. Jäi tosi huono fiilis tunnista, ihan omien vikojen takia. Kauhulla odotan ensi viikkoa, jos hyppään Victorilla, siitä ei totisesti tule seuraamaan mitään hyvää..

yritäppä saada selvää.....

 Tänään torstaina mulla oli kans tunti. Pahaa pelkäsin että saisin Krissen, ja niinhän siinä kävikin. Jotenkin taas arvasin tän. En voi mitenkään sanoa että oisin ollut tosi iloinen siitä. Vähän aikaa sitten menin Krissellä 4 tuntia peräkkäin - yksikään niistä ei mennyt hyvin. Siis ihan oikeasti. Alkukäynneissä Krisse oli kuitenkin kivan reipas, joten aattelin vaan että joo kyllä tää varmaan ihan kiva on tällä kertaa. Keräsin ohjat, viimeisetkin positiiviset ajatukset katos. Ei ei ei. Se kivan reipas käynti oli ihan kuollutta, kaula oli pitkällä edessä etupainoisena, tuntui etten enää edes jaksa yrittääkkään koota sitä - eihän siitä kuitenkaan mitään tulisi. En nyt viitsi kertoa mitään yksityiskohtia, muuta kuin että toi oli ihan pohjanoteeraus. Mulla ei oo varmaan ikinä mennyt Krissen kanssa noin huonosti. Hävetti koko tunnin ajan ihan hirveesti, en vaan osannut korjata asioita ollenkaan, kaula oli joko pitkällä edessä tai naurettavassa peräänantoa kaukaisesti muistuttavassa sotkussa, joka sekin oli varmaan epäonnistumisen huippu. En tiedä missä on vika, mutta tuntuu että joka ikisen tunnin jälkeen tuun blogiin valittamaan kun aina menee niin huonosti :D jaa a. Ehkä vaadin liikaa, tai sitten en vaan oikeasti osaa mitään, tuntuu nykyään että toi jälkimmäinen pitäis oikeesti paikkaansa. Noh, mutta yks asia mikä on ihan oikeestikkin totta, niin en vaan oo päässy takasin sille tasolle mitä olin vähän ennen kun käsi murtui. Sen jälkeen sitten se melkein kolmen kuukauden tauko... Voisin jossain vaiheessa vaikka tehdä havainnollistavan kollaasin, mistä tosiaankin näkee että taso on todellakin laskenut kuin lehmän häntä. Häpeen silmät päästäni aina kun katson ihmisiä, jotka on ratsastanut paljonpaljon vähemmän kun mä, ja ne menee silti paljon paremmin. Nyt vaan kovaa treeniä niin ehkä voisin joskus päästä takas siihen pisteeseen mitä joskus olin, ja siitä vielä ylöspäin, niin voisin kehdata mennä kisoihinkin, tälleen kahen vuoden kisatauon jälkeen, heh. Ainiin! Jotain positiivistä tähänkin postaukseen! Mulla on teille pikku yllätys, josta oon ite tositosi innoissani! En vielä paljasta sitä, mutta ehkä loppuviikosta tai ens viikolla. Liittyy hevosiin ja ratsastukseen, mutta enempää en vielä kerrokkaan ;) Arvauksia?

Vikke kuvia..

ja krisse kuvia. voisko enää yhtään epätoivosemmalta näyttää?

voi eii.. mua niin nolottaa kun tää mun ratsastus näyttää noinkin huonolta..

voiskohan toi kaula enää ees huonommalta näyttää? ei varmaan.

okei tää hevonen on tässä asiassa aika hankala, mutta siltikin... mut kiitos kuvista nellylle <3