Noloa asiaa keskiviikolta

Hmm.. En oo varma kannattaako mun ees kirjottaa tästä ja joutua anonyymien haukuttavaks,

mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin...

Kuten jo viime postauksessa kerroinkin, olin päättäny koittaa mennä keskiviikkona tunnille kahden kuukauden tauon jälkeen, hui. Mua pelotti koko ajatus ihan törkeesti. On näköjään tainnu jäädä siitä joulukuun alussa käyneestä onnettomuudesta jotain kummittelemaan tonne takaraivoon. Pelkään koko ajan että se käy uudestaan... Ei siinä muuten mitään, mutta veikkaan että tää eka kerta on se pahin, tuskimpa sen jälkeen enään miltään tuntuu kun on kerran uskaltautunut sinne tunnille. Ja keskiviikkona mun oli tarkotus se tehä. Käsi ei tuntunu enää kovin kipeeltä, kyllähän se koko ajan pikkasen sattuu vieläkin, mutta ei pahemmin. Maanantaina Rudolfin kanssa ei häirinny tehtävän tekemistä melkeinpä millään tavalla. 

Keskiviikkona pakkasin aamulla kaikki kamat mukaan, tuntu oudolta tehä se tälleen monen kuukauden jälkeen taas. Mua jännitti ihan törkeenä koko päivän, en pystyny keskittymään suunnilleen ollenkaan, ajattelin vaan "Entä jos mä tipun uudestaan? Entä jos mun käsi murtuu taas? Entä jos mun hevonen on se joka villiintyy ja en saa pidettyä sitä hallinnassa?". Kyllähän mä tietenkin tiesin, että saan jonkun helpon hevosen, olin oikeestaan ihan varma että menisin Kasperilla, joten ei se mua silleen huolettanut, koska tiesin että Kassu on tosi varma ja siihen voi luottaa. Sain Kasperin viimekski kun tulin käden murtumisen jälkeen takas tunnille, joten miksen sais siis nyttenkin. Vihdoinkin koulu loppu, kävin vähän salilla purkamassa energiaa ja sitten lähin tallille päin. Koko matkan mua jännitti ihan tosi paljon, vaikka olin yhä ihan varma että meen Kasperilla. Kävelin tallille päin ja mun puhelimeen tulee viesti jossa lukee "Piccolo". Siis mitä tää tarkottaa? Mulla vai? Ei tää voi olla totta. Mun piti oikeen pysähtyy lukemaan sitä viestiä ja tarkistaa asia. Kun olin lopulta sisäistänyt sen, että kyllä tosiaan, mulle oli laitettu Piccolo, niin kyyneleethän siinä alkoi valua, en vaan voi mitään...

mä ja Piccolo joskus yli vuos sitten.

Tässä se nolo juttu tuleekin; mulla tapahtu Piccolon kanssa about vuos sitten pieni "tapaturma" karsinassa. Ei siis mitään vakavaa tms. mutta siitä syystä pelkäsin varmaan jokasta hevosta seuraavat pari kuukautta, niin paljon säikähin sillon. Sen jälkeen mulle ei oo Piccoloa laitettu tunnille, enkä oo siihen muutenkaan koskenut. Mutta siitä tapaturmasta johtuen.. Ihan oikeesti, tää on niin noloa, ja mua hävettää myöntää tää, mutta pelkään Piccoloa ihan hirveesti. En oo ikinä pelännyt ketään hevosta tälleen, yleisesti ottaen en oo edes pelännyt ketään hevosta aikasemmin. Enkä oo varmaan koskaan ees kuullut kenestäkään joka pelkäis Piccoloa, eli ei vika hevosessa tosiaankaan ole.

Piccolo part2 silloin kun en sitä vielä pelännyt :D

Mietin kaikki ratkasut mitä voisin tehä siinä tilanteessa, mun piti laittaa se kuntoon ja ottaa pois, ei mitään hajua kuka sen hoitaja on, lisäks mun tunnin jälkeen ei vaan yksinkertasesti ole ketään enään tallilla niin myöhään joka ois voinut auttaa. Mietin asiaa tallilla varmaan pari tuntia, kunnes päädyin tähän ratkaisuun.. Piccolollahan mä en mee. Ihan oikeesti. Ei sen takia ettenkö vaan tykkäis siitä, vaan ihan oikeesti, mä pelkään sitä ihan hirveesti. Noloahan se on, että mulle oltiin laitettu nimenomaan helppo hevonen ja pelkäsin sitäkin. Mutta ei oo missään nimessä opettajan vika tai kenenkään muunkaan, eihän ne tätä tiedä että mä Piccoloa tälleen pelkäsin. En lopulta keksinyt muuta ratkaisua kuin häipyä vaan vähin äänin. Vaikka sehän tässä ei ollut mikään maailman fiksuin idea - ens viikolla kynnys tulla tunnille on aina vaan isompi kun välttelee sitä tilannetta näin. Enkä ees saa korvausta tosta tunnista koska en peruuttanut sitä aikasemmin. Nyt moni siellä varmaan nauraa ja miettii, miksen kertonut etten halua mennä kyseisellä hevosella? En vaan ihan oikeasti kehdannut. Mua hävettää niin paljon myöntää että ihan tosiaan, minä, joka olen ratsastanut lähemmäs 10 vuotta, pelkään yhtä naurettavaa ratsastuskoulun hevosta, vaikka tietenkin oon tavannut paljon pahempiakin tapauksia. Ei Piccolossa itsessään mitään vikaa ole, mussa se ongelma tällä kertaa on. Ja nyt ei ollut kyse pelkästään siitä hoitamisesta, en mä ois uskaltanut edes ratsastaa kyseisellä hevosella. Se on aika reipas, enkä nyt kuitenkaan menisi sanomaan että tää mun käsi on vieläkään palautunut täysin normaaliks - oon varma etten ois pystynyt pidättämään tunnilla kunnolla.

Lopulta sitten vaan lähdin kotiin varmaan pari tuntia enne ku mun munti alko. Aika naurettavaahan se oli, mutta kai mun on vaan myönnettevä tää. Mä ihan oikeasti pelkään Piccoloa. Kokeillaan sitten ens viikolla uudestaan, toivottavasti paremmalla tuurilla. Jospa vaikka yrittäisin koota itteni siihen, että vaikka siellä listassa lukis joku hevosista joita pelkään, niin menisin tunnille silti, enkä jänistäisi..? Jaa a.

hahah tunnilla Piccolon kanssa joskus reilu vuos sitten. aika laadukas kuva...

Hupsis vaan, viime postauksesta on taas kulunut melkein viikko, ups. On ollu kauhee kiire koko ajan, töissä on joutunu olemaan pitkään, ja kun on päivällä ollut koulussa, illan töissä ja kymmenen aikaan menee vielä salille niin ei hirveesti innosta tulla postailemaan enään sen jälkeen. Huomenna ois lepuskissa kisat, olin vähän kahen vaiheilla että tuunko kattomaan, mutta enpä taida. Meinasin ilmottaa itteni varasijalle, mutta eihän siinä ois ollu mitään järkeä kun en pääsis tunnille ennen niitä kisoja. Ehkä sitten ens kerralla...

eka tunti lepuskissa, kasper :) en tiedä miks, mutta tällä mä luulin meneväni.. :)