Selän kanssa temppuilua

Moi! Taas on menny viikko viime postauksesta, yleensä tällasella välillä on ehtinyt tapahtua vaikka kuinka paljon, mutta nyt ei ookkaan niin. Ja siihen on vaan yks syy, selkä. Oon ollu tosi heikoilla ton selän kanssa, kaikki sattuu ja koko ajan, onneks ei enään niin paljoo.. Viime viikolla kun loppuviikosta halusin tulla kouluunkin, niin en pystynyt ees kävelemään kunnolla. Se oli tosi hidasta ja onnuin koko ajan oikeeta jalkaa, koska jostain syystä se oli tosi kipee, ja onhan se vieläkin. Oli se sitten lopulta pakko myöntää etten todellakaan voinut mennä perjantaina tunnille, jos en edes pysty kunnolla kävelemään. Viikonloppuna en tehnyt sitten yhtään mitään. En kertakaikkiaan mitään. Pidin selän päällä lämpötyynyä, venyttelin selkää paljon, makasin suurimman osan päivästä, maatessa kun ei satu lähes ollenkaan, ja portaat kävelin kepeillä. Ja sehän auttoi! Maanantaina ei tarvinnut ontua toista jalkaa enään, vaan kivun kanssa pysty kävelemään, eikä enään sattunut niin paljoo. En tietenkään päässyt Ruffelle, niin olin koulun jälkeen vaan kotona ja luin kokeisiin. Tiistainakin olin vaan kotona. Onnistuin tiistaina jotenkin rusauttaan tuolla selässä jotain uudestaan, en sitten tiedä mitä, mutta aika paljon se sattu, onneks ei hirveesti enään.. Arkikävelyssä ei oo enään oikeestaan mitään ongelmaa, ainut tietty että se tekee tosi kipeetä, mutta se kipu ei kuitenkaan estä kävelyä :) Alkuperäinen liikuntakielto loppu kai tänään (?), mutta sitä jouduttiin pidentämään vähän, olikohan jotain reilu viikolla eteenpäin.

Kohta oon kuitenkin lähdössä uhmaamaan kaikkia kieltoja ja varoituksia ihan omalla vastuulla estetunnille.. Voi kauhee, katotaan nyt mitä tulee. Ratsuna on onneks tuttu ja turvallinen Rasmus, eihän tässä muuta, pelkään vaan että tulee takapakkia ton selän kanssa sitten. Mutta onhan mun nyt kevään ainoolle estetunnille päästävä, siitä ei kylläl tingitä, etenkin kun alkaa muutenkin toi pelkkä kouluratsastus jo vähän tympimään. On mulla onneks sitä varten selkätuki, siihen päälle vielä turvaliivi, joten toivon ja uskon ettei mitään tapahdu. Oon nyt myös kipulääkkeiden lisäks syönyt sellasta rautapitoista nestettä, jonka pitäis auttaa siihen hemoglobiiniin, kun se oli niin alhainen :) Toivotaan että auttaa, se on nimittäin ihan hirveen makusta.

Tänään koulussa saatiin saksan kokeet, ja kappas kummaa, mun paperissa luki 5+, eli pääsin läpi :o? Tän perusteella saatan ehkä sittenki päästä läpi saksasta! :) Enhän mä oikeesti mitään osannut, tiesin jotain satunnaisia sanoja niin pääsin sitten justjust läpi. On ollu tosi ihana sää tänäänki, niin sain piiiitkästä aikaa kuvattua asu kuvan.

Huivi: Accessorize (<-- kirjotetaanko ees noin?XD)
Takki: Hollister
Paita: H&M (ehkä)
Vyö: Bershka
Housut: Gina Tricot
Kengät: H&M

koitettiin tarkotuksella siis saada noi valonsäteet tohon, näköjään onnistuttiinkin :-)

Tilasin tossa vähän aikaa sitten Victoria's Secretistä tällaset yoga pantsit.
Tykkään näistä tosi paljon, ai että kun loppuis vaan noi liikuntakiellot niin pääsis käyttöön! :)
Tosi mukavat jalassa ja tälleen :)

Onnettomuuksia kerrakseen

Siis miten voikaan olla mahollista, että kaikki mahdolliset onnettomuudet ja huonot sattumat osuu kohdalle just samaan aikaa? No niinhän se tuntuu aina menevän, että huono kaatuu niskaan just samaan aikaan..

Oli maanantai. Mentiin taas koulun jälkeen Veeran kanssa Ruffelle. Oli ihan kiva sää, aika valosaa. Mun oli tarkotus kuvata Ruffen kanssa sellanen facebook haastevideo. Mietittiin Veeran kanssa että mitäköhän voisin tehä siinä. Aluks mun oli tarkotus vaan laukata normaalisti ilman käsiä tai jotain tollasta, mutta sitten alettiinkin miettimään että entä jos meenkin ilman kamoja? Sehän kuullosti oikeen hyvältä idealta vielä sillon, ja näyttäis varmaan kivalta videollakin... Verkkasin ponin ilman satulaa, sitten suitset pois.. "Ei tässä nyt mitenkään voi käydä, Ruffe on ehkä vähän itsepäinen mutta ei se nyt mitään tyhmää tekis". Eikö?

Mulla oli vaan ponin kaulan ympärille laitettu riimunnaru josta pidin kiinni. Ennen ku alettiin kuvaamaan varsinaista haaste videota, laukkasin silleen ilman kamoja pari kertaa kentän ympäri. Muistaakseni sillon ei tapahtunut mitään, vähän poni pukitteli, ei muuta. Sit otettiin videoo mun puhelimella. Siitä kuitenkin loppu akku heti kun saatiin video kuvattua, joten päätettiin kuvata vielä Veeran kameralla uus, koska halusin pari erilaista versiota joista voin sitten valita paremman. Tehtiin sit silleen että kuvattiin monta kertaa kun laukkasin sen kentän ympäri ilman kamoja, ja tarkotus oli sitten liittää ne yhteen videoon. Ruffe alko tekeen silleen, että se pukitteli liikkeelle lähdössä ja sitten alko vetää päätä alas. No ei siinä mitään, kyllä mä siellä pysyin, paitsi sitten sillä yhellä kerralla.. Poni taas pukitteli, mulla ei ollut melkein mitään mistä ottaa kiinni, enkä saanut ponia pysähtymäänkään kun ei ollut suitsia. Sitten Ruffe vielä alko vetämään päätä alas ja jotenkin siinä hyppi, liu'uin kaulalle ja siitä sitten maahan. Tuollahan siis ei ole maneesia, eli ulkona oltiin ja maa oli ihan jäässä, ja voitte varmaan arvata miltä tuntuu tärähtää kovasta vauhdista jäiseen maahan.

kivaahan se vielä tossa vaiheessa oli.

Mua ei oo koskaan sattunut tippuminen noin paljon. Melkein aina oon kuitenkin pystynyt nousemaan ylös, mutta nyt en pystynytkään. Makasin siinä lumessa vähän aikaa, kunnes sitten oli pakko nousta ylös. Kävely sattu selkään ihan hirveesti ja oikeestaan ihan kaikki. En sitten voinut enään mennä selkään, vaan laitoin Veeran menemään loppuverkat ja ite menin istumaan kentän reunalle. Ajattelin siinä että joo, ei tässä mitään, nukun yön yli niin eiköhän helpota... Joo ei. Tallityöntekijä sano mulle heti että nyt sun on kyllä pakko lähtee sairaalaan. Kai se oli vaan myönnettävä, että kyllä se oikeesti sattu ihan tosi paljon. Istuin satulahuoneessa kun Veera hoiti vielä Erikin ja vei Ruffen talliin. Sitten äiti tulikin jo. Lähettiin suoraan Dextraan. Viimeks kun mun käsi oli murtunut, ootettiin siellä Jorvissa varmaan 4 tuntia, joten ihan suosiolla lähettiin nyt sitten Dextraan suoraan.

En pystynyt kävelemään melkein ollenkaan, tai no se oli tosi vaikeeta. Dextrassa pääsin heti pyörätuoliin. Ootettiin lääkärille jotain tunti ehkä, se sano mulle heti että "varaudu siihen että sulla on selkä murtunu". Mua pelotti niin paljon ton jälkeen... Selkä MURTUNUT? Kuullosti vaaralliselta. Röntgenistä ei sitten onneksi löytynyt murtumia, ihanaa. Sitten mun jalat, selkä ja maha tutkittiin. Otettiin näytteitä ja kokeita, kärrättiin pyörätuolin kanssa ympäri sairaalaa, kunnes sitten todettiin että ultraan tässä pitää mennä. Ultraääni lääkäri oli kuitenkin jo lähtenyt, joten piti lähteä jorviin.

Niitä verikokeita kyllä oikeesti otettiin paljon..

Jorvissa päästiinkin lasten päivystyksessä heti hoitoon. Mut vietiin makaamaan jonnekkin huoneeseen, ja mikäs siinä. Otettiin verikokeita, mitattiin verenpainetta ja vaikka mitä. Lopulta sitten mulle sanottiin että munuaisissa saattaa olla vikaa, koska pissanäytteessä oli punasoluja. Jouduin sitten jäämään yöks osastolle, koska mua ei kuulemma uskallettu päästää kotiinkaan. Ooteltiin vähän aikaa, että saatiin osastolla paikka järjestettyä, sitten mua taas kärrättiin pyörätuolilla ympäri sairaalaa. Mun piti vaihtaa sellaset tosi ihanat sairaala vaatteet päälle, oi että :D Olin tooosi väsyny, ja nukahinkin heti. Yöllä multa tultiin vielä mittaamaan verenpainetta ja tällasta, sitten jouduin pitämään sormessa koko ajan jotain mittaria. Heräsin muutenkin yöllä pari kertaa, kun mun vieressä olevalta mittailtiin aika useaan otteeseen jotain.

Aamulla heräsin siihen, että multa piti taas ottaa verikoe. Olin suunnilleen puoliks unessa siinä kun se täti otti sitä. Torkuin siinä vähän aikaa, mutta aika huonosti nukuin koska selkään sattu niin paljon ettei asentoo oikeestaan pystynyt hirveesti muuttaa. Aamulla äiti toi mulle myös jotain koulukirjoja. En saanut aamulla syödä mitään, koska olin menossa sinne ultraan. Aluks mulle ei sanonut toi ultra mitään, mutta sitten tajusin, että sehän on se, mitä raskaana oleville tehdään, eli laitetaan mahan päälle sellasta geeliä ja sitten se näkyy siinä telkkarissa yms.

just tälleen siinä tutkittiin, kuva: google

Tutkittiin kaikki sisäelimet, etenkin ne munuaiset, mutta ei onneks löytynyt mitään vikaa. Onneks. En kuitenkaan vielä saanut lähtee kotiin. Verikokeesta oli paljastunut että mulla oli hemoglobiini huolestuttavan alhaalla. Normaali ois 130 vähintään, mutta mulla oli 106.. Hoitaja kuitenki sano mulle ettei kannata huolehtia, koska hoikilla se saattaa olla muutenkin vähän alhasempi... Mutta ei sen sentään noin alhainen pitäis olla. Olin sitten vaan mun huoneessa makoilemassa, ja sain syödä päivällisenkin. Nukuin päivällä aika paljon, kun oli vihdoinkin rauhallista. Multa tultiin taas mittailemaan verenpainetta ja otettiin verikokeita. Hoitaja sano et jos mun hemoglobiini ei oo laskenu enempää nii saan lähtee illalla ehkä jo kotiin. Lääkäri tuli vielä tarkistamaan mut, paineli selkää ja tälleen, ja totes että se on joko vaan saanu tosi kovan tärähdyksen tai sitten siinä on revähdys. Epäili kuitenkin tota jälkimmäistä. Koko tiistain aattelin että joo tottakai mä meen keskiviikkona tunnille, puomeja ja saan vielä mennä Rasmuksella, mutta totuus tuli mua vastaan kun ekaa kertaa koitin yksin päivällä kävellä vessaan, enhän mä pystynyt ees kävelemään, miten mä pystyisin sitten ratsastamaan? Valitettavaa mutta totta, pakkohan se oli sitten perua tunti... Että mua harmitti, mä niin ootin tota tuntia. Illalla pääsin sitten sairaalasta kotiin, mutta pitää ottaa rautakuuri (?) tässä mahd. pian että se hemoglobiini nousis, lisäks sain melko pitkän liikuntakiellon ja vahvat kipulääkkeet. Perjantaina kuitenkin mahdollisuuksien mukaan yritän tulla tunnille kielloista huolimatta.. Ainakin yritän, koska se on korvaus, eikä siitä sitten saa enään korvausta.

olin tossa koneessa niinku koko ajan kiinni.. :D

Pääsin lähtemään sairaalasta joskus ehkä kuuden aikaan illalla. Mulle kuitenkin sanottiin, että kannattaa pitää tota sairaala ranneketta, minkä siis sain sillon niin pari päivää, koska hyvin mahollista että joudun sinne uudestaan, niin sitten on ranneke valmiina, tai jotain tollasta. Mutta kaiken kaikkiaan, mulla oli ihan älyttömän ihanat hoitajat, ja kun olin ekaa kertaa yötä sairaalassa tai vielä yksin, niin ne kyllä teki sen mun olemisen siellä tosi mukavaks. Selvittiin jopa niinkin vähällä kuin revähtänyt alaselkä ja jäätävän kokoinen mustelma vasemmassa kädessä. Tosi huonostihan tossa ois voinut käydä, etenkin sillon alussa kun kaikki lääkärit sano mulle että kannattaa varautua siihen että selkä on murtunut... Tänään lääkäri määräs mut vielä kotiin. Kävin tossa aamupäivällä sellossa hakemassa vihdoinkin sen uuden laturin, ja voi kauhee, kuinka vaikeeta, kivuliasta ja etenkin hidasta toi kävelyo on. Vähän pitää vieläkin ontua oikeeta jalkaa. Istuminenkin on ihan kauheeta, pitää koko ajan koittaa istua hirveen suorassa. Välillä oon myös pitänyt sellasta selkätukea. Selkää pitäis nyt venytellä ja hieroo, että paranis.. Ens viikon loppupuolella saan varmaan jo alkaa vähitellen liikkua, tehä kävelylenkkejä ja tällasta rauhallista, riippuu sitten ihan tosta selästä. Mutta tosi heikossa kunnossa oon nyt, mul ei oo ikinä ollu mitään kunnon selkäkipuja, en ois ikinä arvannu että ne voi tuntua näin hirveeltä. Loppujen lopuks selvisin yhellä röntgen käynnillä, yhellä ultra käynnillä, viidellä verikokeella, ja mitäköhän niitä vielä oli.. Aika paljon kokeita ja testejä.

Ja kaikki tää vaan sen takia, että piti kuvata joku
haastevideo ja olla turhan uhkarohkee en ajatellut

loppuun asti mitä vois käydä. Mun ois pitänyt tietää että Rudolf ei oo mikään

paras hevonen tollaseen ilman kamoja pelleilyyn.

Tässä sitä nyt sitten kärsii koko kroppa tyhmästä päästä.
Ps. saatiin me se haaste onneks kuvattua ;)

mulla nyt ei oikeen näitä kuvia oo...

Kisat - huono idea

Ei nyt sillä, että olisin jotain hyvää tulosta odottanut, mutta en mä sentään ois luullut että näin surkeesti menis.

Aamulla heräsin ihan hirveeseen pääkipuun. Mulla oli vähän kuumetta vieläkin, ja kurkku kipee. Mutta enhän mä tietenkään mitään perumassa ollut, vaan täysillä mukana. Voivoivoi, ois vaan kannattanut perua...

Ratsunahan mulla oli siis Ruusa, jolla oon nyt pari kertaa mennyt tunneilla.

Päästiin verkka alueelle, noustiin selkään. Käynti oli ihan hirmu hidasta aluks, onneks kannukset sentään pikkasen autto asiaa. Ravissa ei mitään kummempia ongelmia mutta se laukka.. Nostettiin ympyrällä laukka, ja niinhän siinä kävi - Ruusa pysähtyi keskelle ympyrää pukittelemaan. Tätä mä vähän pelkäsinkin. No onneks näin ei käynyt radalla.

siihen stoppas..

Sitten radalle. Ja siitä en halua kertoa kyllä yhtään mitään, mieluiten unohtaisin koko homman. Koko radan vaan hölskyin mukana ja hevonen ravaa kaula pystyssä eteenpäin. Yhessä vaiheessa tulikin pukkeja ihan yllättäen ilman että tein mitään, en osannut yhtään varautua.. 

Yhteenveto koko kisoista; Olin kuumeessa, enkä ratsastanut sitten ollenkaan omalla tasollani. En keskittynyt ratsastamiseen kunnolla ja menin tosi epäsiististi. En oo ikinä mennyt noin huonoa rataa kisoissa, ihan oikeesti...

No eihän tietenkään voi aina saada mieleistä hevosta. Ja pohjaltahan pääsee vaan ylös, mennään sitten ens kerralla paremmin, tosin toivon ettei Ruusan kanssa sitä ens kertaa tulis... Ja jos tulee, niin tosiaan toivon että ite oon sillon terveenä ja keskityn kunnolla. Tuomarin kommenteista ei oo tietookaan, heti kun pääsin ulos radalta, otin äkkiä hepalta kamat pois ja häivyin paikalta niin nopeesti kuin mahollista, koska mua vaan hävetti niiin paljon että oisin voinut vajota maanrakoon minä hetkenä hyvänsä. Siinä samassa kotona sitten tajusin, että mun ois pitänyt olla kantamassa kouluaitoja pois, ja taisinkin just hommata itelleni kisakiellon, en oo ihan varma kun en ihan tajunnut näitä rangaistuksia. Hupsis. Noh, enempää en kuitenkaan mielellään näitä kisoja muistele, sen verran hävettää vieläkin. Voiskohan tästä enään huonommin mennä...? Ei varmaan.

Sairastelua & Treenailua

Moikka! :) Nyt onkin ehtinyt olla aika monta tuntia; korvauksia, omia tunteja ja tietty Ruffeilua. Maanantaina suunnattiin Veeran kanssa taas Vantaalle Rudolfin luokse. Ensiks kävelytettiin ja hoidettiin Eric, tai no Veera hoiti ja mä kuvasin. Sitten olikin aika hakea tarhan perältä mudasta harmaa poni - joo, Rudolf olikin päättänyt piehtaroida tarhan mudassa ihan kunnolla, plussana vielä talvikarvaa lähti ihan jäätävä määrä niin harjaamista kyllä tosiaan oli ! :D Vihdoin kun päästiin kentälle niin alkoikin sataa. Ja ihan kunnolla satoikin. Kastuttiin ponin kanssa molemmat ihan täysin... Ite oikeen valuin vettä, sitten kun vielä jouduin märkänä juoksemaan kylmässä bussiin niin enköhän tullut kipeeks. Olipa mahtava ajankohta. Kuvia Ruffeilusta tolta päivältä en oo vieläkään saanut, joten ne päätyy tänne sitten myöhemmin... :/

Tiistaina heräsin kauheeseen kurkkukipuun, ja kuumettakin tais olla pikkasen. Ei kuitenkaan niin paljon, ettäkö oisin jättänyt koulun ja tunnin väliin. En tiedä miten kannattavaa se sitten oli mennä puolikuntosena ratsastamaan. Tunnin jälkeen ääntä ei enään lähtenytkään yhtään ja pää oli tosi kipee. Mutta Ruusalla menin taas tuttuun tapaan. Se oli vika tunti Ruusalla ennen sunnuntain kisoja. Alku oli aika kamalaa.. Heppaa ei kiinnostanut oikeen mun pyynnöt liikkua reippaasti, mutta lopulta alkoi kuitenkin kemiat kohtaamaan, opettaja neuvoi mua parempaan asentoon ja sitten alkoi Ruusakin liikkua kun istuin itse paremmin. Tehtiin aika paljon työskentelyjä ympyröillä, ja lopussa vähän etuosakäännöksiä, jotka onnistu tosi kivasti! Ei toi mikään meidän paras tunti ollut mutta ihan ok fiilikset jäi siitä lopputunnista.

oi että miten kaunista... XD ei sujunut ei.

Keskiviikkona olo olikin aina vaan kauheempi, vaikka kovasti yritin taistella inhottavaa flunssaa vastaan.. Mutta ei tietenkään tullut kysymykseenkään että olisin jättänyt tunnin väliin, eheeei! :D Tiesin jo aikaisemmin että meillä on puomitunti. Viikko sitten keskusteltiin opettajan kanssa vähän niistä estehevosista ja etenkin, että ketkä hevoset ois esteillä suht helppoja. Viime kerralla esteillähän siis tipuin ja mursin käden, joten siitä syystä käytiin tätä keskustelua. En oikeen osannut sanoa ketään, jonka olisin esteille halunnut. Mutta listassa mun perässä luki Rasmus! Ai vitsit, iloinen yllätys! :) Pieni alkumasennus mut tosin aluks valtas kun muistin miten surkeesti hypättiin Rassen kanssa kesällä, mutta olin silti tosi ilonen. Rasmuksesta tykkään ratsastaessa ihan hirveesti, voisin melkeimpä sanoa että se on yks mun lemppareista lepuskissa. Turvallisin mielin lähdettiin Rasmuksen kanssa tunnille, oon ihan varma että tällä estejaksolla pysyn selässä. Mulla oli kerrankin kuvaaja, ja oikeesti, varmaan eka kerta kun tunti menee hyvin ja on kaiken lisäks vielä kuvaajakin! Säädin äsken koosteen kanssa varmaan sellaset pari tuntia, ja nyt pitäis taas alottaa alusta kun kone tuhos sen. Joo ei. Saatta tosta tunnista koosteen joku toinen kerta..

heittäydyttiin rassen kanssa poseeraamaan :) näyän ihan joltain kehitysvammaselta tossa vasemmanpuolisessa.. XD

Tänään suuntasin heti koulun jälkeen kotiin nukkumaan ja lepäilemään, ja varmaan huomenna luvassa samaa. En nimittäin mielellään ois kipeenä enään ens viikolla, joten ehkä tässä pitää vähän malttaa myös lepäillä että sais tän flunssan selätettyä! Loppuviikosta ei ookkaan sitten mitään kummosempaa ohjelmaa tiedossa, tai ainakaan vielä ei oo sovittu mitään :) Btw tiedoks kaikille että mun puhelimen laturi meni rikki, enkä saa nyt siis puhelinta auki kun ehkä lauantaina.. Jippii. Mut tavottaa tällä hetkellä vaan facebookista, ja sieltäkin vain iltapäivällä/illalla. Meidän perheestä kun kukaan muu ei omista iphonea, niin ei oo myöskään muita sen latureita. Jotenkin oon vähän kyllästynyt noihin applen latureihin, toi oli jo kolmas mikä mulla meni rikki enkä todellakaan oo kohdellu niitä huonosti, yhtäkkiä vaan lakkaa toimimasta...

Rasmus, laadukas kuva... :D

Käytän turvaliiviä niiiin harvoin, että oli järkyttävän tönkkö olo sen kanssa. Käden levis sivulle ja kaikkea, voi apuaaa.. Päätin nyt kuitenkin mennä ton liivin kanssa ihan vaan sen takia, että jos käviskin niinkuin viime estekaudella.

Tässä vähän mun ja rassen menoa kesällä sieltä estekurssilta. Heppa pysähtyy esteen eteen, ja sitten päättääkin hypätä, ai vitsit, ei ainkaan hävettänyt yhtäään? :D Ja mähän en ainakaan oo ollut melkein kolmea vuotta estetunneilla..

Sekavia ajatuksia liikkeellä

Riittääköhän sana sekava kuvaamaan sitä ajatusten myrskyä mun pään sisällä..? Toisaalta vois sanoa, että mulla menee huonommin kuin pitkään aikaan, mutta toisaalta taas vois sanoa, että mullahan menee oikeen kivasti. Tai sitten vois vaan sanoa, että mun mieliala vaihtelee päivittäin niin paljon, että en tiedä edes itse.
Maanantaina olin taas tuttuun tapaan ratsastamassa Rudolfin. Poni oli suoraan sanottuna tosi rasittava... :D Karsinassa ihan järkyttävän levoton, mutta kun kentälle päästiin niin kas kummaa, mihinköhän se energia katos? Lisäks sää ei ollut ihan meidän puolella, joten kenttäkään ei ollut missään parhaassa kunnossa..

vajaa kuukaus sitten otettu kuva :)

Tiistaina oltiin tukareiden kanssa keilaamassa. Mennään koulusta aina joka vuos tukariporukalla keilaamaan, oli tosi kivaa! :) Harmi että tää on mun vika vuos tukarina, oon niin tykänny tukarina olosta :(

Keskiviikkona olikin sitten taas tunti... Menin taas Ruusalla. Koko alkutunti oli oikeesti ihan järkyttävää, ihan hävettää. Heppa jäkitti koko ajan eikä liikkunut sitten ollenkaan, ja mä epätoivosena koitin vaan saada sitä liikkumaan. Lopussa tuli ihan ok pätkiä, mutta melko penkin alle meni toikin tunti... Mä niin toivon ja rukoilen etten sais Ruusaa kisoihin reilu viikon päästä. Siinähän sitä sitten ollaan jos heppaa ei satu kiinostamaan ja se päättää alkaa jäkittää keskellä rataa, en mä sitä nimittäin saa siitä eteenpäin. Mutta ens viikolla mennään puomeja niin oisin aika varma että heppa vaihtuu, jee... Tänäänkin mulla oli tunti, ja kenellä menin? No yllätys yllätys, Ruusalla. Tunti meni muuten ihan ok, mutta voi jeesus se laukka... Ei tullut sitten yhtään mitään, en osannut jotenkaan edes istua siellä. Tunnin jälkeen lähdin heti kotiin, jossa mua ootti tuliaiset Brysselistä, jotka äiti oli tuonu :) Huomenna mennään vähän isommalla porukalla viettämään iltaa, kivaa tulossa siis :)

Tänään koulussa saksan opettaja tulikin yhdessä välissä puhumaan mulle.. Asia nimittäin on nyt niin, että en todennäköisesti pääse saksasta läpi. Kokeista nelosia, en oo käynyt kolmeen kuukauteen tunneilla, kyllähän mä sen itekkin tietty arvasin, mutta nyt sen on näköjään huomannut myös joku muu.. :D Katotaan mitä tehään, mutta tällä hetkellä näyttää siltä etten pääse läpi. Ei se nyt mua silleen haittaa, tai oon tiedostanu ton jo pidemmän aikaa etten tuu oikeesti pääsemään siitä läpi.

Sitten niistä mun hiuksista... Niistä tulikin paljon tummemmat mitä kuvittelin, ja lyhemmätkin. Etenkin alkuviikosta mua ahdisti ne tosi paljon. Oon koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän bloni, ja nyt oonkin yhtäkkiä brune? Sitäpaitsi, pituudesta lähti ihan järkyttävä määrä. Voi kuinka kauan oonkaan oottanut että mun hiukset kasvais, ja nyt ne vedettiinkin tosta noin vaan pois. Edelleenkin mua ahdistaa katsoa peilistä, nää ei vaan tunnu omalta. Kyllä mä tässä kevään aikana nää vielä blondaan, se on ihan varma. Mua vaan ahdistaa se, että oon brune ja vielä kaiken lisäks lyhyt tukkainen brune... Hyihyi, kaikkea muuta kuin se mitä haluaisin.

kiva blogger tää laatu... Mutta joo, tossa vähän ennen ja jälkeen kuvaa. Voi miks mä ikinä suostuinkaan tohon miks miks... Pahin hiusmasennus ikinä :D!

En vaan tajua miten voi olla näin kova ikävä jotain... <3 voi pikku Elvis <3

Suoraan sanottuna mun mielestä tää postaus on huono, voisin ehkä harkita opetella uudestaan tänne kirjottelua...

Mutta tsempataan sitten ens postaukseen, jos se ois parempi! :)

Back in business

Iidan kaa kahvilla :)

Kun mikään ei kiinnosta. Lähes kaikki tuntuu tylsältä. Enään vain muutama saa sut hymyilemään.

Kaikista huonoimmalta kuullostaa tallille meneminen.

Just tossa on syy siihen, miks postauksia ei oo näkynyt vähään aikaan. Sen jälkeen kun Elvis lopetettiin, on asiat mennyt vaan huonompaan suuntaan... Musta tuntuu, kun oisin menettänyt pari mun hyvää kaveria ton takia. Ne samat ihmiset, joiden kanssa oon ennen ollut tallilla ja koulussa, kulkevat nykyään mun ohi aivan kuin eivät ois huomanneetkaan mua. Se tuntuu oikeesti ihan hirveeltä. Kun oot koko päivän koittanut vaikuttaa iloselta ja pirteeltä, aivan kuin mitään ei ois tapahtunutkaan, niin ei jaksa enään iltaisin aina olla koko ajan hirveen mukava kaikille. En nyt tarkota, että oisin jotenkin ilkee, ainakaan tietääkseni en oo.

Mutta se tallilla käyminen. Se ei oo enään yhtään samanlaista ku ennen.. Ei sitten yhtään. Olin ihan tosissani perumassa tuntia, koska ei ois vaan huvittanut mennä, ihan vaan sen takia että tiedän, että sieltä puuttuu jotain tosi tärkeetä. Sieltä puuttuu Elvis... Oon kuitenkin käyny tunneilla, en vaan vois pakoilla sitä koko ajan. Jos jäisin kerran ton takia pois, niin paljon vaikeempaahan se sitten ois tulla. Ton asian kanssa pitää vaan opetella elämään, se on fakta. Eihän se helppoa oo, eikä tuu olemaankaan, mutta ajan kanssa helpottuu.. Pitää vaan osata katsoo eteenpäin.

Mutta - jottei tää nyt ihan kokonaan menis tollaseks "valitukseks" yms, niin on mulla kivaakin ollut tän 'blogi tauon' aikana! Hiihtolomalla olin Tuulin kaa Himoksella, oli ihan super kivaa! :) Vaikka mua pelottikin aika paljon, koska viimeks kun laskettelin niin tosiaan käsi murtu ja taukoa ratsastuksesta tuli sellanen 3 kuukautta.. Mutta hyvin meni. Mä ite lasken (suksilla jos meen) yleensä vaan mustia ja punasia rinteitä (vaikeita ja keskivaikeita), mut Tuulin kans mentiin vähän loivempia ja helpompia, joka oli tosi hyvä juttu sen viime kevään pikku onnettomuuden jälkeen.

Tuulin kaa rinteessä! <3

Treenit salilla on menny aika kivasti. Viimeks olin salilla keskiviikkona Lindan ja poikien kanssa (=roope, aapo, eetu). Sillon tosin meni vähän pelleilyks mutta noh, ei aina voi olla niin vakavaa! :D

Ei oo siis tosiaankaan tapana ottaa näitä salikuvia! :D Kunhan nyt kerran innostuttiin Lindan kaa.

Ratsastuksista sen verran, että ei oo tosiaan mennyt mitenkään hirveen hyvin tunneilla.. :D Oon menny vaan Ruusalla ja yhen korvauksen menin Beethowenilla. Ruusalla oon menny nyt 3 kertaa peräkkäin, eka kerta superhyvin, toka kerta surkeesti ja kolmas kerta keskinkertasesti. Paitsi no se kolmas kerta, eli viime tunti nyt oli vähän erikoinen tunti muutenkin. Jotenkin hepat oli tosi virkeitä (paitsi ruusa nyt ei ollu virkeetä nähnytkään...) ja kaks lähti vähän hanskasta ja niilta kahelta hepalta tippu ratsastajat. Siinä meni sitten aikaa aika paljon, kun toista ratsastaaja sattui :( Yhessä vaiheessa suunnilleen kaikki hepat lähti, mä lensin kaulalle, mut olin just seinän vieressä nii sain itteni hivutettua takas satulaan ku otin seinästä tukee. Ilman seinää olisin kyllä ihan varmasti tippunu... :D Mutta viime tunti oli muuten tosi hyvä, Ruusa liikku tosi kivasti tuntumalla, tosin jäi vähän hitaaks. Mulla on ongelmana se, että jos heppa on hidas tai laiska niin jään ratsastamaan liian pitkällä ohjalla, joka sitten haittaa ratsastusta  melkoisesti.. Pitäis opetella tästä eroon.

Tää pysähdys ei näköjään ihan onnistunut.. :D mutta tässä ja kans tossa alemmassa kuvassa huomaa niin hyvin ton mun huonon tavan jäädä ratsastamaan ihan liian pitkällä ohjalla hitaiden hevosien kanssa, argh..! nää kuvat on siis siitä huomoimmalta tunnilta..

ei herranen aika miten noi ohjat oikeen roikkuu.... voi apua

 Sitten se yks korvaustunti Beethownin kanssa. Olin ihan varma että menisin Ruusalla, mutta listassa lukikin Pena, niin olin vähän ihmettynyt. Ei silleen että oisin jotenkin halunnut mennä Ruusalla, luulin vaan että oisin mennyt. Mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, koska Penan kanssa meillä ei oo ikinä mennyt hirveen hyvin... Eipä se mitenkään kovin hyvin mennyt silläkään kerralla. Okei, se meni ihan surkeesti... Hitsit että hävetti kun meni ihan oikeesti niin huonosti... :D Hevonen löntysti pää taivaissa eteenpäin. Tossakin tulee se mun ongelma esiin - hidas hevonen joka pakoilee tuntumaa nostamalla päätä ylös, arvatkaa vaan jäinkö taas ratsastamaan liian löysällä ohjalla... Argh, ois mennyt varmaan paljon paremmin jos oisin tajunnu ottaa ohjat kunnolla käteen. No eipä siitä muuta, ei ollut ihan meidän päivä sillon.

joo pena vaan näyttää kieltä :D

mitä just sanoin noista ohjista.....

Torstaina oli koulun liikuntapäivä ja menin laskettelemaan. Mun oli koko ajan tarkotus mennä suksilla, koska tosiaan se lautailu johti viimekskin käden murtumiseen. Pari kaveria kuitenkin ylipuhu mut ottamaan laudan... Siinähän sitä sitten oltiin - ilman rannetukia, ilman polvitukia/suojia, ilman lautailu opettajaa menossa uhkarohkeasti rinteeseen lauta kainalossa. Mua pelotti ihan hirveesti koko ajan, koitin vaan olla näyttämättä sitä... :D Eniten mua pelotti se, että tosiaan minkäänlaisia rannetukia en omista, ja tuun varmasti moneen otteeseen kaatumaan ranteille, ihan kuin sillon rukalla viime talvena. Toivoin ja rukoilin, ettei mitään murtuis, tai ettei mitään sattuis ja sit mentiin. Oikeastaan, yllätyin omista lautailu "taidoistani"! En kaatunut enään ollenkaan niin paljon kuin rukalla! Johtuukohan sitten siitä, että olin vaan varovaisempi ja adrenaliini taso tais olla aika korkea? Mutta kuitenkin. Reissusta selvittiin ilman murtumia, ja sehän oli tavoite, mahtavaa! En mä mitään hirveetä vauhtia mennyt, kunhan vaan koitin päästä ns. yli siitä pelosta minkä se käden murtuminen viime keväänä aiheutti. Mun ehdottomasti pitäis kyllä mennä johonkin lautailu tunnille, mutta ehkä ens kerralla sitten. Ton jälkeen tosin mulla on ollut nivelsiteet ranteista ihan älyttömän kipeet. En yhtään tiedä mistä johtuu, mutta jos ei kohta ala paranemaan niin on pakko mennä lääkäriin, onko jollain kenties kokemusta tällasesta..? Sattuu ihan törkeenä, oon joutunut ottaan särkylääkettä vähän väliä naamaan...

mä ja veera, iloisina tietty!;P

ihan loivia rinteitä siis menin tolla laudalla.

Eilen, eli perjantaina oltiin Nellyn kaa kattomassa Blues vs Kärpät jääkiekko ottelua. Peli päätty 2-1 Bluesille. Hyvä peli oli :) Ja yllättävän paljon tuttuja näky siellä.. :D

Tänään olin kampaajalla. Se laitto mulle vähän tummempia raitoja tosta tyvestä. Tällä hetkellä ei näytä blondilta sitten yhtään, tai no en oo vielä nähny ilman tätä kiharakampausta minkä ihana kampaaja mulle taiteili :) Keväämmällä oiskin sitten tarkotus vähän erilaisempaa uudistusta, mutta enpä kerro siitä vielä. Vaaleempaan päin, tää tummempi on nyt vaan väliaikanen :D Mä vaan niin tykkään tosta mun uudesta kampaajasta, ihan loistotyyppi. Mitä te tykkäätte lopputuloksesta? :) Voin laittaa vielä selkeempää kuvaa, kun raaskin avata ton ihanan kampauksen, hehee..

tän tarkotushan oli siis olla tollanen vähän "sotkuinen" ettei ois liian juhlallinen :-)