Sekavia ajatuksia liikkeellä

Riittääköhän sana sekava kuvaamaan sitä ajatusten myrskyä mun pään sisällä..? Toisaalta vois sanoa, että mulla menee huonommin kuin pitkään aikaan, mutta toisaalta taas vois sanoa, että mullahan menee oikeen kivasti. Tai sitten vois vaan sanoa, että mun mieliala vaihtelee päivittäin niin paljon, että en tiedä edes itse.
Maanantaina olin taas tuttuun tapaan ratsastamassa Rudolfin. Poni oli suoraan sanottuna tosi rasittava... :D Karsinassa ihan järkyttävän levoton, mutta kun kentälle päästiin niin kas kummaa, mihinköhän se energia katos? Lisäks sää ei ollut ihan meidän puolella, joten kenttäkään ei ollut missään parhaassa kunnossa..

vajaa kuukaus sitten otettu kuva :)

Tiistaina oltiin tukareiden kanssa keilaamassa. Mennään koulusta aina joka vuos tukariporukalla keilaamaan, oli tosi kivaa! :) Harmi että tää on mun vika vuos tukarina, oon niin tykänny tukarina olosta :(

Keskiviikkona olikin sitten taas tunti... Menin taas Ruusalla. Koko alkutunti oli oikeesti ihan järkyttävää, ihan hävettää. Heppa jäkitti koko ajan eikä liikkunut sitten ollenkaan, ja mä epätoivosena koitin vaan saada sitä liikkumaan. Lopussa tuli ihan ok pätkiä, mutta melko penkin alle meni toikin tunti... Mä niin toivon ja rukoilen etten sais Ruusaa kisoihin reilu viikon päästä. Siinähän sitä sitten ollaan jos heppaa ei satu kiinostamaan ja se päättää alkaa jäkittää keskellä rataa, en mä sitä nimittäin saa siitä eteenpäin. Mutta ens viikolla mennään puomeja niin oisin aika varma että heppa vaihtuu, jee... Tänäänkin mulla oli tunti, ja kenellä menin? No yllätys yllätys, Ruusalla. Tunti meni muuten ihan ok, mutta voi jeesus se laukka... Ei tullut sitten yhtään mitään, en osannut jotenkaan edes istua siellä. Tunnin jälkeen lähdin heti kotiin, jossa mua ootti tuliaiset Brysselistä, jotka äiti oli tuonu :) Huomenna mennään vähän isommalla porukalla viettämään iltaa, kivaa tulossa siis :)

Tänään koulussa saksan opettaja tulikin yhdessä välissä puhumaan mulle.. Asia nimittäin on nyt niin, että en todennäköisesti pääse saksasta läpi. Kokeista nelosia, en oo käynyt kolmeen kuukauteen tunneilla, kyllähän mä sen itekkin tietty arvasin, mutta nyt sen on näköjään huomannut myös joku muu.. :D Katotaan mitä tehään, mutta tällä hetkellä näyttää siltä etten pääse läpi. Ei se nyt mua silleen haittaa, tai oon tiedostanu ton jo pidemmän aikaa etten tuu oikeesti pääsemään siitä läpi.

Sitten niistä mun hiuksista... Niistä tulikin paljon tummemmat mitä kuvittelin, ja lyhemmätkin. Etenkin alkuviikosta mua ahdisti ne tosi paljon. Oon koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän bloni, ja nyt oonkin yhtäkkiä brune? Sitäpaitsi, pituudesta lähti ihan järkyttävä määrä. Voi kuinka kauan oonkaan oottanut että mun hiukset kasvais, ja nyt ne vedettiinkin tosta noin vaan pois. Edelleenkin mua ahdistaa katsoa peilistä, nää ei vaan tunnu omalta. Kyllä mä tässä kevään aikana nää vielä blondaan, se on ihan varma. Mua vaan ahdistaa se, että oon brune ja vielä kaiken lisäks lyhyt tukkainen brune... Hyihyi, kaikkea muuta kuin se mitä haluaisin.

kiva blogger tää laatu... Mutta joo, tossa vähän ennen ja jälkeen kuvaa. Voi miks mä ikinä suostuinkaan tohon miks miks... Pahin hiusmasennus ikinä :D!

En vaan tajua miten voi olla näin kova ikävä jotain... <3 voi pikku Elvis <3

Suoraan sanottuna mun mielestä tää postaus on huono, voisin ehkä harkita opetella uudestaan tänne kirjottelua...

Mutta tsempataan sitten ens postaukseen, jos se ois parempi! :)