Onnistunut ponipäivä

Apua. Oon niin onnellinen. Eka kerta Rudolfilla sen onnettomuuden jäälkeen. Eikä ois paremmin voinut mennä, ihan oikeesti. Mua pelotti tosi paljon miten toi tulee menemään, ensimmäisenä mielessä oli koko ajan Entä jos tipun uudestaan? En tiedä onko pelko oikee sana, enemmänkin ehkä vaan jäin miettimään asioita liikaa, tuttu ja turvallinen ponihan mulla oli alla. Mut se mua kyllä pelotti, että entä jos oikeesti putoon uudestaan ja satutan jotain yhtä pahasti kun viime kerralla.

Päästiin kentälle ilman ongelmia. Paikat olikin muuttunu melkoisesti viime kerrasta. Viimeks kun olin niin oli vielä paljon lunta ja maa oli ihan jäässä, nyt oli kukkia joka puolella eikä lumesta tietookaan. Nousin selkään, kävelin vähän ja aloin ravailla. Mulla ei ollut alusta lähtienkään mitään ns. "tavotetta" kunhan vaan meen, muistelen asioita ja vähän kokeilen mikä tuntuu itelle ja etenkin selälle hyvältä. Eli ihan omalla mukavuusalueella mentiin, ei sen kummempia. Alussa oli vähän käynnistymisongelmia, poni vaan kirjaimellisesti pysähty kesken ravailun, mutta tein alusta asti selväks että niin ei tehdä niin ei sitten syntynyt mitään isompaa ongelmaa onneks. Ravailin ja tein voltit lyhyiden sivujen keskelle. Joo olipa taas niin kekseliäs tehtävä, ihan oikeesti voisin välillä keksii jotain muuta ku aina tota samaa... XD En oikeen saanut alussa otetta poniin ja meni vähän niin ja näin.

Jäin sitten pääty-ympyrälle työstämään vähän ravia. Siinähän alkoi sitten ihan oikeesti sujua, Rudolf ei oo varmaan koskaan ollut mulla niin hyvä. Jouduttiin tosin pitää aika paljon taukoja koska kenttä pölys niin paljon, ja siihen yhdistettynä vielä mun siitepölyallergia niin ei hyvä... Rudolf alkoi kuitenkin hakemaan tuntumaa ja kulki paaaljon paremmin mitä alussa. Ehkä ainoot mitä oisin vielä kaivannut, niin poni ois saanut ravata vähän reippaammin ja koota etuosaa vähän enemmän. Takajalatkin ois voinut olla enemmän mukana, mutta ens kerralla sitten. Otin vähän laukkaa, ja se sama fiilis jatku siellä. Laukka on aina ollu meillä se huonoin askellaji, mutta nyt Rudolf alkoi vähitellen rentoutumaan siinäkin. En tajua mitä tein eri tavalla kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta tänään vaan sujui, jeee!

Toiseenkin suuntaan laukat sujui tosi hyvin, oisin voinut fiilistellä sitä vaikka kuinka pitkään. Niin paitsi ne nostot.. Ihan kamalaa. Pitää harjotella ens kerralla, siinä ainakin sitten tekemistä seuraavalle kerralle. Mutta kaikenkaikkiaan oli oikeen kiva päästä pitkästä aikaa Ruffelle, ja se sujuikin oletettua paremmin. Poni ei possuillut ollenkaan, eikä tehnyt mitään tyhmää. Ehkä sekin tajus että viime kerta oli oikeesti aivan karsee, ja nyt piti parantaa, hehee :) Ainut huono asia oli tosin toi mun selkä. Kun käveltiin tonne tallille se joku pari kilsaa, niin jouduin kantamaan oikeesti ihan älyttömän painavaa treenilaukkua. Se vasta sattuikin selkään. Ja tänään kun mun oli tarkoitus ekan kerran koittaa mennä ilman selkätukea, huono idea. Sattui ihan törkeesti, sen takia multa jäi pari tehtävää oikeestaan kokonaan tekemättä kun en vaan pystynyt kivun takia. Ehkä ens kerralla ois sit sekin asia kunnossa, toivotaan... Mutta tästä on hyvä jatkaa :) Että mua kyllä häiritsee noissa kuvissa toi mun pohje, sen kun oppisin pitämään kunnolla rentona alhaalla...

Lääkäreitä lääkäreiden perään

Tää päivä meni suurimmaks osaks tossa sohvalla katsellessa 2009 vuoden salkkareita :D

Juu u, lääkärissä on taas tultu käytyä, yllätys yllätys. Siitä lisää sitten kohta. Pääsiäisen vietin todellakin rennossa ilmapiirissä mökkeilemässä ja sukulaisten luona. Oli mulle kyllä vähän liiankin rentoa kun ei oikeen keksinyt tekemistä :D Maanantaina en päässyt vieläkään Ruffelle, selkä on aaaaika heikko vieläkin. Aattelin ehkä, siis huom. ehkä koittaa ens maanantaina mennä, katotaan nyt. Tiistaina reippailtiin Suvin kanssa Nuuksiossa ~15km lenkki, sää oli aivan upee ja pärjäs ihan kepeesti pelkällä urheilutopillakin! Jalat tosin oli ihan hirmu kipeet sen jälkeen, mut oli tosi kivaa silti! Siitäkin huolimatta että selkä oli aika heikoilla ja siitepölyallergia haittas hiukan, heh. Keskiviikkona kävin koulun jälkeen salilla, jonka jälkeen jouduinkin viettämään koko illan lääkärissä. Se oli siis ihan tiedossa toi lääkäri, eli jouduin perumaan tunnin sen takia, plääh... Noita aikoja kun on niin vaikee saada, ja ainut vapaa sattu just mun tunnin kohalle :( Katottiin miten revähdys selässä oli parantunut. Olin siis yksityisellä sen takia, koska äiti ihan vaatimalla vaati vielä uudet kuvat siitä selästä, että on varmasti parantunut hyvin ja oikein. Aluks lääkäri katto mun selkään miten se on eri asennoissa ja venyteltiin vähän ja katottiin miltä tuntuu erilaiset liikkeet ja tälleen. Sit käytiin ottaa kuvat josta kuitenkin selvis että repeämä lihaksessa on onneks parantunu, ihan mahtavaa! :) Mutta ei se nyt ihan siihen jäänyt. Mietittiin että miks se selkä on vieläkin niin hirveen kipee ja ei oikeen taivu, mutta siihenkin löyty sitten onneks syy. Olin hehheh hups venytellyt liian vähän jonka seurauksena selkälihas oli vähän kiristynyt. Se aiheutti sen, ettei selkä ihan taipunut niin ku ennen ja tietty vähän kipeytti myös.

Laadukas kuva mut tässä siis vitamiinivalmiste ja rautalisä mitä oon ottanu nyt :) Tähän sit plussana vielä ne selälle itelleen tarkotetut särkylääkkeet :D

Siinä kun oltiin niin otin puheeks myös noi mun polvet, jotka on hieman kipuillut viime aikoina. Sitä ei lähetty hirveesti tutkimaan, mutta kuulemma saattaa olla rasitusvammaa, ei sit tehty mitään kun ei ne hirveen kipeet kuitenkaan oo. Sovittiin vaan että tuun uudestaan jos kipeytyy lisää, kun ei oltu varmoja johtuuko toi esim. jostain tietystä liikkeestä salilla tms. :) Tiistaina mulla on toinen lääkäriaika, mutta tosin eri syystä. Se koskeekin tota anemiaa. Ja jos joku ei tiennyt niin anemia on vaan toinen nimitys sille alhaiselle hemoglobiinille :) Valitettavaa mutta totta - tiedän itekkin ettei se hemoglobiini oo vieläkään noussut normaaliks. Eilen illalla nimittäin kävin lenkillä, jonka aikana mulla oli ihan hirvee olo koko ajan. Sellanen tosi heikko ja outo, olin ihan varma et pyörryn matkalla mut pääsin onneks ihan hyvin kotiin ja tälleen... Kun tulin kotiin niin meinasin heti melkein nukahtaa ja oli muutenkin aika epämääränen olo. Tänään jäin sitten just ton takia kotiin. Oon ollu aika heikossa hapessa koko päivän, mutta oon vaan nukkunut ja syönyt rautalisää paljon nii ihan ok oon jaksellu. Ja oon nyt alkanu venyttelee tota selkää aika paljon monta kertaa päivässä nii eiköhän seki sieltä vihdoinki ala normaalimpaan päin tulla! :)

Innostuttiin tiistaina ottamaan muutama kuva kun mun hiukset oli niin kuohkeet.. :)

Viikonloppu taitaa mun osalta mennä mm. lepäillessä ja kirjallisuuden parissa. Mun pitäis kyllä ihan oikeesti ryhdistäytyä ton rautalisän kanssa tai anemia ei ikinä parane.. No ei voi muuta ku koittaa tsempata. Kestäähän siinä tietysti aikansa sen parantumisessa ja yleensäkkin, että rauta imeytyy elimistöön. Sitten vielä sellanen juttu, että multa on pyydetty tota lepuski postausta jo monet kerrat vaikka kuinka kauan, mutta mun pää vaan lyö tyhjää aina kun koitan alottaa sitä, joten oisko teillä mitään toiveita mitä haluisitte mun kertovan tai esittelevän siinä? :) Kaikkea saa ehdottaa! Katotaan mitä saan aikaseks, jos edes saan mitään aikaseks :D

Tää kuvaa niin tiistain fiiliksiä ! :D

Positiivinen yllätys

Hugo syksyllä

Hugo? Enhän mä nyt Hugolla voi mennä? Siis täh? Olin tosiaan lievästi sanottuna hämmentynyt kun kuulin mikä hevonen mulle oli jaettu, tai tässä tapauksessa oikeestaan poni! :D Menin Hugolla n. 5 kertaa syksyllä ja voi kuinka mä rakastuin siihen silloin. "Ihan täydellinen, Hugo on niiin paras lepuskista" kuului mun sanavarastoon usein silloin. Noh, meni kuukausi, toinenkin, meni puoli vuotta enkä ollut mennyt Hugolla ollenkaan sen jälkeen enään. Silti jos joku kysyi, kuka on mun lemppari niin vähän epäröiden sanoin aina että no Hugo. Viime aikoina Hugolla on ollut ongelmana tunneilla se, että se alkaa vaan jäkittämään, pysähtyy. Se olikin yks syy miks en uskaltanut pyytää sitä uudestaan. Entä jos se alkaa mulla tekemään niin? Pelkäsin sitä, että jos mullekkin käy niin, unohdan sen "vanhan Hugon" ja en tykkääkkään siitä enään. Luotin täysin siihen mitä itse näin sen muilla tekevän ja sen, mitä kuulin muilta.

Hugo syksyllä

Sitten listassa lukeekin mun perässä Hugo. Olin 100% varma että ponit on nähty ja koettu mun kohdalta lepuskissa, enkä niillä enään ikinä tulis menemään. Ensimmäiset ajatukset oli heti, että eikös Hugo oo aika pieni ja mä kuitenkin aika pitkä... Pelkäsin vieläkin ettei se olisi enään se vanha Hugo. Lopulta siinä harjaillessa ponia tajusin että sehän on varmaan isompi kuin Rudolf, ja leveempi ainakin. Unohdin sitten kaikki ennakkokäsitykset ja olin mä oikeesti tosi ilonen kun sain mennä Hugolla. Koitin ajatella, että se on se sama poni kuin syksylläkin, usko nyt.

Alkutunti oli ihan hirveetä. Poni liikkui niiiin hitaasti ja tuntui, että jos vähänkin yritän tehdä ohjalla jotain niin se vähäinenkin vauhti tössää heti siihen. Ravi oli jo huomattavasti parempaa. Kerran meille kävi se, mitä olinkin pelännyt. Poni jäkittää paikalleen jos antaa raippaa. Selvittiin siitä tosin helpommin mitä kuvittelin. Noh.. Vielä olikin se "pahin" jäljellä, nimittäin laukka. Siinähän se vasta jäkittääkin. Olin suunnilleen jo kuvitellut mielessäni mitä tulee tapahtumaan, "kohta kun nostan laukan niin tää poni pysähtyy tähän enkä lopulta varmaan saa laukkaa pyörimään ollenkaan". Kävikö noin? No eipä tosiaan. Laukka pyöri törkeen hyvin, mitä nyt muistaakseni kerran tuli sellanen pysähtyminen mutta siitäkin päästiin helposti eteenpäin, ei oikeestaan ollut edes mitään ongelmia. Ajattelin vaan, että ei tää voi mennä näin hyvin, ihan varmana sit toisessa kierroksessa tapahtuu jotain hirveetä. No tapahtuiko? Ei. Meni vielä paremmin. Hugo laukkas suurimman osan ajasta ihan omalla moottorilla ilman mitään pysähdyksiä, opettajan mukaan oikein tyytyväisen näköisenä. Loppuravit meni myös niiiiin hyvin! Poni liikkui toosi kivasti ilman mitään patisteluja, olin niin iloinen.

Ilme oli kyllä niin epävarman näkönen että huhhuh! :D

Jos saan mennä Hugolla uudestaan, niin jään kyllä korjaamaan omaa asentoa siellä selässä ja ehdottomasti sitä tuntumaa suuhun. Jäin liikaa keskittymään pelkästään vauhtiin enkä keskittynyt melkein ollenkaan muotoon tms. Mutta mitäs tästä opin? Ei pitäis aina vaan uskoa muita ja sokeena katsoa miten muilla menee, kun itse saattaa tehdä asiat eri tavalla. Eikä se mun mielestä edes ollut mitenkään hirveesti erilainen mitä viimeks, ehkä muutaman kerran pysähty, mutta sekin oli tosi helposti korjattavissa. Ehkä Hugolla oli eilen hyvä päivä? ;) Mutta ekaa kertaa päästiin meidänkin tunnilla nyt menemään kentällä, jeejee! :)

ihana laatu näissä - Nellyn kamera mysteerisesti katos (jäi kotiin ?;)) ja laadun takaa mun puhelin <'3

Tänään käytiin muuten katsomassa sitä koiraa, ja nyt se on virallisesti

varattu meille ! :) Enään 5 viikkoa niin meilläkin on ihana pikkukoira <3

Mutta hyvää pääsiäistä kaikille ! <3

Kevätväsymystä(kö)?

Miten voikaan olla näin väsynyt olo? Eilen koitin epätoivosesti raskaan päivän jälkeen katsoa leffaa, mutta ei siitä oikeen mitään tullut - en pysynyt kärryillä ollenkaan kun nukahtelin koko ajan, voi ei.. :D Lopulta menin nukkumaan ihan superaikasin, ehkä yhdeksältä illalla, toi on erittäin harvinaista mulle!! Heräsin sitten rättiväsyneenä kaheksalta valmiina lauantaikoulupäivään... No ei siinä mitään, ihan kivaa oli tutustua keski-espoon historiallisiin kohteisiin, paljon kiinnostavaa tietoa tarttu mukaan päivän varrella, vaikka olikin ihan jäätävän kylmä ja palelin hirveesti koko ajan. Koulun jälkeen menin Iidan kanssa stadiin ja oli tarkotus ihan vaan käydä ainakin Starbucksissa ja hillua siellä sitten muuten vaan. Lopulta oltiin vähintään 3 tuntia stokkalla hulluilla päivillä, löyty kyllä kaikkea muuta mitä oikeesti etittiin. Mutta oli tosi hauskaa :) Tällä viikolla en oo hirveesti mitään erikoista tehnyt. Maanantaina en päässyt vieläkään Ruffelle, joten nukuin kotona koko iltapäivän muistaakseni. Tiistaina olin Suvin kaa, ja voi apua naurettiin ihan vedet silmissä täällä! :D En oo kyllä piiiiiitkään aikaan nauranu noin paljoo, ei huhhuh! Keskiviikkona pääsin sitten vihdoinkin tunnille. Selkätuen kanssa mentiin, eli ei sattunut hirveesti, vähän tietty. Menin Kasperilla, ja olin kyllä tositosi ihmeissäni siitä. En oo Kassulla menny about vuoteen, kun en nykyään sen tapasilla hevosilla oo mennyt. Ja sen ainoon kerran kun sitä sillon pitkän tauon jälkeen pyysin, niin en saanut, joten olin ihan varma etten sillä varmaankaan tuu enään kauheesti menemään.. Koko 2 viikkoa mitä olin tauolla viime tunnista, olin psyykannut itteeni niin paljon siihen että menisin Victorilla, kun me siitä open kanssa sillon puhuttiin että voisin yrittää taas koittaa sitä sitten esteiden jälkeen. Mutta sitten listassa lukeekin Kasper? Siis mitä. Oon kaks viikkoa valmistautunut menemään hevosella jota ehkä vähän pelkään, sitten saankin yhden helpoimmista hevosista. Pikkasen olin kyllä hämmentynyt, pakko myöntää. Olihan se kyllä tosi hyvä saada joku vähän helpompi nyt ton selän takia.

No ei siinä sitten mitään kun totuin ajatukseen, ihan hyvillä mielin lähdin maneesille päin. Jos kokeilutuntia leppävaarassa ei lasketa, niin Kasperhan on eka hevonen kenellä tuolla menin sillon n. 1,5 vuotta sitten kun vaihdoin lepuskiin. Alkutunti oli ihan hirveetä ja heppa vaan kipitti alta, mutta kun alko oikeita nappuloita löytymään niin ai että kun meni kivasti ! Kyllä todellakin huomaa eron  viime kertaan. Ehkä paras tunne ikinä on se kun meet jollain hepalla pitkästä aikaa ja huomaat miten paljon paremmin menee verrattuna viime kertaan, ihan parasta. En ite oo huomannu kehittyväni kylläkään, mutta jotenkin meni vaan paljon paremmin ja kulki kyllä sikapaljon paremmassa muodossa.

Tältä näytti viime kerta Kassun kanssa. Okeii, toi oli maasto ja taukoa oli ollu sellanen 3kk että ei pitänytkään olla tossa mikään oletus että menis hirveen hyvin.. :D

Oon kyllä nukkunu nyt lähiaikoina ihan hirveen paljon. Ja kyllähän mä tietty itekkin tiedän mistä toi epänormaali väsymys johtuu - hemoglobiini on vieläkin niin alhaalla. Onneks sain taas uutta rautajuomaa joten pitäis olla nousemaan päin, sitä sairaalahommaa en tän asian takia tosiaan halua enään kokea. Mutta kyllä kohta helpottaa taas, hetki tietty kestää noiden veriarvojen palaamisessa normaaliks, eli siis siinä että se hemoglobiini nousee. Ja huonoja uutisia myös sen kannalta, ettää siitepölykausikin on aluillaan taas, hitsi kun kiva... Ite oon allerginen koivulle josta sitä pölyä tosiaan lähtee ja paljon. Muistan kaks vuotta sitten kun en omistanut allergialääkkeitä ja olin kuumeessa jotain parin viikon välein sen takia.. :D Muistan myös jonkun kuningasidean tuoda koulun kevätjuhlasaliin koivu, siellä sitten istuin silmät punasena vuotaen ja aivastelin ihan hirveesti koko juhlan ajan, onneks en ollu esiintyjä! :D Saa nähdä miten mun ulkolenkkeilyn käy vai joudunko tekemään juoksuharjottelun juoksumatolla tunkkasessa sisäilmassa, äääh. Oon nimittäin hakenut radio nrj:n edustusjoukkueeseen tonne naisten kymppiin eikä sinne ihan ilman harjottelua kyllä oo menemistä. Ei tietenkään oo vielä varmaa pääsenkö edustusjoukkueeseen, mutta toivotaan parasta. Mutta hyvät jutut onkin vielä kertomatta... Mehän ollaan siis hankkimassa koiraa, ja ens viikolla mennäänkin katsomaan meidän pikku vauvelia joka synty tossa muutama viikko sitten, en millään malttais oottaa! En myöskään malttais oottaa sitä, kun pääsen vihdoinkin lenkille koiran kanssa eikä aina tartte juosta yksin. Huomenna ois kisat, mutta enhän mä tietenkään päässy... Höööh ärsyttää niin paljon, mutta ens kerralla sitten :) En mä kyllä ois ehtiny harjotellakkaan yhtään ton selän takia, että ehkä ihan hyväkin että jää nää kisat sitten väliin.

Vastatkaapa muuten tohon kyselyyn! :)

Muistaakseni tää on mun eka varsinainen tunti lepuskissa. Voi kamala, sitä aikaa kun en jaksanut ees ratsastushousuja käyttää vaikka monet sellaset kyllä omistin... XD

Pakko vielä lopuks mainita ihana heppaystävämme Markus, joka lähti hevosten taivaaseen,

ehkä ainut hevonen kenen kanssa mulla meni tunnit suoraan sanottuna aivan surkeesti, mutta

joku tässä hevosessa vaan mua kiehto ja jotenkin tykkäsin siitä silti. Kaks kertaa pääsin sillä menemään

kesätunneilla, ei sen enempää sitten ehdittykkään. Nyt Markus on vihreillä laitumilla ilman kipua ja tuskaa ♥

Viikonlopun kuvailuja

Viikonloppuna olin Oonalla yötä, oli tosi kivaa :) Sunnuntai aamupäivällä oltiin vähän kuvailemassa. En tajuu mikä ongelma mulla nykyään on kun en vaan osaa olla kuvissa normaalisti ? :D Ennen se tuli niin luonnostaan, mut nykyään näytän ainakin omasta mielestä ihan teennäiseltä.. Oli joukossa kuitenkin onneks pari astetta normaalimpaakin kuvaa :D Käytiin kans sellossa ja jotain tällasta. Illalla koitin lukee vähän enkkuu mut ei siitä sit ihan tullu mitään.. Maanantaina mulla loppu liikuntakielto! :) En silti vielä menny Ruffelle, koska on toi selkä vieläkin oikeesti aika heikko. Menin vaan kotiin ja olin jotenki tosi väsyny koko ajan, nukuin kans iltapäivällä varmaan pari tuntii. Aattelin et se varmaan sit johtuu taas siitä raudan puutteesta tai et siis hemoglobiini ois laskenu taas liian alas ku multa just loppu se rauta juoma. En sit kuitenkaa aatellu et siinä ois mitään muuta vakavampaa. Toisin sitten kuitenkin kävi.

sunnuntailta

Eilen mulla oli jotenki tosi outo olo jo aamusta asti. Kun pääsin koulusta kotiin niin nukahin vähäks aikaa, sitten kun heräsin niin alko sydän hakkaamaan tosi kovaa. Mulla oli leposykekkin ihan hirmu korkee. No aattelin heti että joo tää on se hemoglobiini, mut olin silti ihan paniikissa koska ei mulla oo sentään syke ikinä noussu silleen. Se oli ihan ku ois ollu jossain raskaalla juoksulenkillä vaikken tehny mitään.. Oottelin vähän aikaa et iskä tuli kotiin, ja sit lähettiin sairaalaan.. Oli tosi heikko olo koko ajan ja sydän hakkas ku viimeistä päivää. No ku päästiin päivystykseen sisään nii heti yks hoitaja kysy multa "Ai sä täällä taas?" joop mut näköjään jo tunnetaan tuolla... XD Pääsin sit heti makaamaan jonnekki huoneeseen, multa otettiin verikokeita ja laitettiin heti sinne koneisiin kiinni. Oikein arvasin, hemoglobiinihan se oli mikä vaivas. Nyt se oli laskenu jopa alle sadan.. Mulla ei oo mitään muistikuvaa mitä sen jälkeen tehtiin, mutta jotain söin ja syke saatiin sitten laskemaan takas ihan normaali lukemiin. Taas otettiin verikokeita, ja siinä oisko 11 aikaan illalla todettiin että voin kuitenkin mennä kotiin. Onneks, en nimittäis ois taas jaksanu jäädä sinne osastolle yöks vaikka olihan siellä kivoja ihmisiä mutta silti. Ei tässä muuta, mutta rautaa pitää vieläkin syödä. Multa kun just se edellinen rautavalmiste pääs loppumaan niin pitää vaan hankkia lisää, sain kuukauden rautakuurin nyt. Mutta säikähdyksellä selvittiin, jos syke ois vielä tosta noussut niin ois ollu jo vaara sydänkohtaukseen...

Tänään on ollu jo paljon parempi olo, mitä nyt vieläkin tosi heikko ja sellanen, mutta se johtuu ihan vaan siitä että se hemoglobiini on niin alhaalla. Selän kanssa on kans mennyt jo ihan ok. Tosiaan kuten aikasemminkin sanoin, niin liikuntakielto loppu maanantaina, mut silti pitää vielä ottaa rauhallisesti. Ja ton eilisen sairaala välikohtauksen jälkeen etenkin. Kävely ei satu melkein ollenkaan enää, koulussa oon jopa pari kertaa uskaltanu juosta portaita alas ja huomata että "oho, ei se ees sattunut paljoo!" :D Tunnille en päässy vielä tänään, mutta viime viikon estetunnin koosteen voi kattoa täältä. Rasmuksella siis menin ja esteitä. Ei välttämättä ois kannattanut tulla vielä tunnille koska sattu kaikki hypyt tosi paljon, mutta iteppähän mä sinne estetunnille halusin. Ja alussa ku mennään tossa videolla ravissa noita puomeja niin ne on siis laukkaväleillä joten sen takia menee noin epäsiististi.. :D Ihan lopussa kun mun kuvaaja oli jo lähtenyt niin esteitä korotettiin about 75-80cm. Meni ihan kivasti ainakin loppua kohden, ite jäin vaan liikaa puristamaan pohkeella ja polvella. Taisin ottaa jaloilla hepasta silleen tukea, varmaan oli joku "refleksi" sen selän takia. Mutta nyt pitäis vaan ottaa rauhallisesti että pääsisin tunneille mahdollisimman nopeesti, ja ittensä muutenkin kuntoon. Toivottavasti teillä on menny alkuviikko paremmin!

Oona <3