Tapahtumarikas viikko

Ei huhhuh. Viime postauksesta on vaan viikko ja silti on tapahtunut niiiin paljon että pitää oikeen miettiä miten mahduttaa kaikki yhteen postaukseen! Okei, yritetään; varautukaa piiitkään postukseen...

Maanantaina meillä oli koulussa ysien juhla. Meidän koulussa se siis tarkoittaa sitä, että 9.-luokkalaiset tulevat kouluun klo 12, ja muut taas pääsevät koulusta klo 12. Oli kaiken näköstä ohjelmaa klo 15 asti. Katottiin mm. jotain videoo opettajista mille naurettiin tosiaan ihan vedet silmissä, oli kakku- ja kahvitarjoilu, esityksiä, musiikkia, kuvia, erityisen paljon kuvia oli sieltä jostain 7. luokalta... Oli hirveen hauskaa koko ajan ja otettiin ihan törkeesti kuvia, laitan nyt muutaman. Illalla pyöräilin Ruffelle, ja matka olikin lyhyempi mitä kuvittelin. Muistaakseni n. 17km per suunta. Oli aika kuuma päivä ja mun varusteet oli sen takia oikeen rennot, heh... Tennareilla mentiin. Aluks aattelin vaan laittaa jotkut yberpitkät jalustimet mutta lopulta meninkin ilman jalustimia. Tein vähän väistöjä ja temponvaihteluja. Poni toimi ihan superisti! Mulla ei ollut kuvaajaa tosin. Musta tuntuu että menee aina paljon paremmin kun ei oo kuvaajaa, oikeesti. Ehkä otan kuvaajan kansa jotain paineita siitä että kuvat onnistuu, mutta yksikseen ratsatan vaan paljon paremmin ja poni toimii aina paljon paremmin ja liikkuu paljon helpommin :D Ainut vaan että kun en saanut silleen jalustimista tukee niin sattu selkään aivan sairaasti. En vaan tajuu kuinka kauan voi kestää parantua yhestä revähdyksestä selässä. Näköjään todella kauan.

no onko vähän habaa.. ;)

Tiistaina piti olla koululla jo 05.20 aamulla, koska lähettiin leirikouluun. Mä fiksuna menin varmaan vasta yhen jälkeen nukkumaan vaikka oli noin aikanen herätys, nukuin jopa 3 tuntia... Mentiin Ahvenanmaalle, ensin bussilla Turkuun ja sieltä sitten laivalla Maarianhaminaan. Laivalla mä osallistuin johonkin naurettavaan tietokilpailuun ja kisasin sillä sitte jotain eläkeläisiä vastaan.. :D Mut hei pääsin finaaliin ja voitin vaikka mitä kaikkee ;) Kun päästiin perille Ahvenanmaalle, niin käytiin tutustumassa Ahvenanmaalaiseen metsään, Kastelholman linnaan ja käytiin jossain Chips tehtaanmyymälässä. Leirikoulun aihehan oli kulttuuri ja historia, mikä oli mun mielestä ainakin oikeen kiva koska oon kiinnostunut just tollasista aiheista! Ajeltiin tiistaina muutenkin aika paljon sillä bussilla ympäri Ahvenanmaata. Oltiin yötä hotellissa ja oltin samassa huoneessa Suvin ja Empun kaa. Keskiviikkona käytiin Pommern laivassa ja sitten kierreltiin kaupungissa. Oli aika tylsää koska mm. siellä Pommernissa olin käynyt viimeks kun oltiin Ahvenanmaalla 2012 syksyllä. Kaupatkin oli ihan samoja missä sillon olin.. Niin ja jossain vaiheessa oltiin myös sellasella villieläinsafarilla missä oli kaikkia peuroja, villisikoja, strutseja yms, en vaan yhtään muista kumpana päivänä oltiin. Keskiviikko illalla lähettiin sitten Viking Gracella Turkuun takasin ja sieltä bussilla koululle niin oltiin perillä jossain 23 aikoihin. En ostanu muuta paitsi laivalta tietty nää... ;) Heti kun Tax Free aukes niin juostiin sinne tytsyjen kanssa, nimittäin noi Victoria's Secretit loppuu aivan törkeen nopeesti.

Oli ihan kiva leirikoulu, etenkin keskiviikko oli ihan huippua. Draamaa, riitoja ja vaikka mitä sattui matkalle mukaan, mutta mitäs sitä nyt huonoja hetkiä muistelemaan.

Kun keskiviikkona joskus yöllä olin vihdoin kotona niin mikäs siellä odottikaan...

Muistaakseni mainitsin jo aikasemmin, että meille tulee koira. Ja siinä se nyt on. Pieni 7 viikkoa vanha griffon pentu nimeltään Mila. Ja voi miten pieni se onkaan, siis ihan mini :D <3 En voi oikeesti päästää silmiäni tosta pikku ihanuudesta. Oon varmaan koko ikäni toivonut koiraa ja nyt mä sen vihdoin sain. Oon niin onnellinen. Ainakin tähän mennessä Mila on osottautunut oikeen seuralliseks ja kiltiks, kohta aletaan totuttaa sitä pantaan ja vaikka mitä :)

Perjantaina päästiin koulusta jo varmaan 11 aikaan. Kävin äitin kaa sellossa ja sit pyöräiltiin Nellyn kaa tallille. Mulla oli joku korvaustunti ja menin Dresmanilla. Oli tosi kivaa vaikka ei ehkä mennyt mitenkään parhaiten. En saanut ulko-ohjaa läpi melkein yhtään ja sitten ei toiminut oikeen mikään etenkään alussa ja se alko ärsyttää. Loppua kohden meni kuitenkin paljon paremmin mutta ei ihan ollut meidän päivä sillon.

Lauantai olikin se kauhulla odotettu päivä. Mä oisin toivonut ettei tota päivää ois koskaan tullut. Kevätjuhlapäivää nimittäin. Ens syksynä mun on muutamastakin syystä vaan pakko vaihtaa koulua. Ja asiasta kun ei voi neuvotella. Aamulla mulla oli klo 8 kampaaja. Olin mun vakkari kampaajalla niinku aina. Pyysin sitä tekemään mulle samanlaisen kampauksen mitä se teki joskus talvella. Ysin jälkeen olinkin sitten jo koululla. Olin eka meidän luokkalaisista joka saapu paikalle. Vähän ajan päästä tuli meidän opettaja, ja siinä kun kahdestaan istuttiin niin puhuttiin kaiken näköstä. Siinä vaiheessa tajusin et ihan oikeesti, meidän opettaja on aivan upee ihminen. Kaikkien pitäis ottaa mallia siitä. Musta tuntu kun kaikki muut opettajat ois ollut tuolla vaan sen takia, koska se nyt sattuu olemaan niille työtä, mutta meidän opettaja oli oikeesti tunteella mukana.

Lähdettiin saliin. Siinä mä istuin, mun opettajan ja yhden koulukiusaajan välissä viimeistä kertaa. Meille jaettiin todistukset koulun edessä yksitellen. Mentiin eteen odottamaan, mun kiusaaja tiuski mulle vielä jotain, viimeistä kertaa koskaan. Kun kaikki oli saanut todistuksen, mentiin takas istumaan. Vilkasin mun todistusta ja aloin itkemään. En käsitä, kaikki panostus ihan turhaan. En sitten viitsinyt siinä katsella sitä tarkemmin. Lopulta juhla loppu ja mentiin kotiluokkaan. Meidän opettaja anto kaikille omat levyt missä oli kuvia meistä kaikista yhdessä 7. luokalta lähtien. Opettaja puhu, kuinka tää on ollut hänelle ihan ainutlaatunen kevätjuhla, koska me yllätettiin ja annettiin niin iso kunnianosoitus sille juhlassa. Mä vaan itkin, koska tiesin että istun siinä viimeistä kertaa. Nään ne kaikki ihmiset viimeistä kertaa. Ne kaikki opettajat. Kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu täysin ens syksynä. Mä en vaan oo valmis, vielä. Mä oon niin sopeutunut just tuohon kouluun, enkä halua vielä lähtee. Sitten se oli ohi. Sai lähteä. Menin halaamaan mun opettajaa, ja sanoin kuinka paljon häntä arvostan ja rakastan opettajana. Opettaja sanoi että näytän ihan morsiamelta. Itkettiin molemmat. Lähdettiin vielä Lindan kanssa etsimään muita opettajia. Annettiin yhteiskuntaopin opettajalle kollaasi salakuvista joita ollaan otettu. Hän oli tosi otettu ja onnellinen. Kerroin kaikille opettajille, kuinka älyttömän paljon heitä arvostan. Sitten tuli matikan ope. Juoksin heti halaamaan ja mitä nyt itkuisena pystyin sopertamaan, ettei mulla oo koskaan ollut yhtä hyvää opettajaa kuin hän on, ja mä todella tarkotin koko sitä koko sydämestäni. Olin ihan sekasin ja kuulin mun ympäriltä vaan "Henkku älä itke... Sä voit tulla tänne vielä, usko mua. Meillä on ollu kivaa yhessä ja toi todella lämmitti sydäntä". Kai joskus on vaan pakko päästää irti ja unohtaa. Kävin vielä mun ruotsin opettajan luona, joka kiitti mua kaikesta työstä mitä oon vapaa-ajalle tehnyt tukaritoiminnan eteen. Olin niin onnellinen mutta surullinen. Otettiin parit kuvat vielä, ja sitten olikin sulkea ton koulun ovi viimeistä kertaa. Haikein mielin lähdin kävelemään parkkikselle. Itkin koko ajan, miks tää vaan on aina mulle niin vaikeeta?

Ei onneks itketä yhtään.. :D Linda <3

äiti otti musta muutaman kuvan koulun pihalla, mutta suoraan sanottuna nää on aika epäonnistuneita koska olin just itkeny ihan sairaasti :D

serkun ylppäeissä pikkulan kaa :)

Hui kauhee kun tuli pitkä postaus, mutta nyt on tulossa myös vähän taukoo. Lähen nimittäin huomenna leirille ja palailen viikon päästä maanantaina.