tiistai 6. tammikuuta 2015

New York City Girl

Moi kaikki lukijat! Täällä kirjottelen minä, eli Mila. Saatankin olla joillekkin tuttu, mutta jos en, niin kohta ainakin olen!


Kerronpa nyt alkuun hieman itsestäni. Nimeni on siis Mila, Milou, Milu.. Miksi sitten kutsutkin minua. Omistajani eivät oikeastaan ole päässeet yksimielisyyteen mikä niistä on virallisin ja sitäpaitsi rakkaalla lapsellahan on monta nimeä! Kasvattaja kuitenkin nimesi minut New York City Girliksi, niinkuin otsikosta voit päätellä. En kuitenkaan pidä tästä nimestä hirveästi, se on vähän harhaanjohtava. Rodultani olen griffon. Se ei ole täällä Suomessa vielä kovin yleinen rotu, mutta eiköhän se vielä yleisty, kun kaikki muutkin huomaavat kuinka ihania me pikku griffonit olemme. Olen siis pikkuinen tyttökoira, vaikka joku onkin joskus tokaissut että 'Milou' on pojan nimi aivan kuin Tintti-sarjakuvan poikakoira Milou. Olen kuitenkin kuullut että sarjakuvan poikakoira on saanut nimensä prinsessan mukaan, joten olen saanut pitää ylpeänä myös Milou nimeni.


Olen vielä ihan pieni, synnyin 2. huhtikuuta 2014. En ole aivan varma, mihin pentuikä määritellään, mutta pidän itseäni vielä ihan pentuna. Ylempi kuva on otettu ensimmäisinä päivinäni nykyisessä kodissani. Kun tulin, olin vain pieni tummanruskea kerä ja nukuin suurimman osan päivästä. Olin kuitenkin innokas tutustumaan paikkoihin. Muutin synnyinkodistani kennelistä Espooseen 28. toukokuuta 2014. Matka ei ollut pitkä, sillä kennelini sijaitsee Nurmijärvellä. Tultuani taloon, jossa olin ainut koira, oli aluksi vaikeaa kotiutua sillä entisessä kodissani minulla oli koirakavereita ainakin 25.


Luonteeltani olen aivan ihana. Ainakin omasta mielestäni. Olen täynnä elämäniloa ja energiaa, olen todella pirteä ja reipas koira. Valloitan jokaisen sydämen, aivan varmasti. Pidän pitkistä lenkeistä (paitsi kylmällä ja loskaisella säällä koitan piileksiä sohvan alla sillä ei huvita lähteä) ja makkarasta. Myös mustikat ovat erityisesti mieleeni, vaikka syönkin kaiken mitä minulle annetaan. En kuitenkaan järsi huonekaluja tai kenkiä. Luonteeseeni kuuluu myös sopivassa määrin itsepäisyyttä. Eläisin mieluiten omien sääntöjeni mukaan, mutta koitan kuitenkin aina välillä totella myös omistajianikin. Olenhan kiltti koira kuitenkin. Osaan olla myös tuhma, välillä kun ärsyttää tai en haluaisi pukea haalaria päälle, piiloudun sohvan alle. Se on oma pillopaikkani minne muut meillä ei pääse. Pyydän kuitenkin aina anteeksi jos olen ollut tuhma. Yleensä minulle annetaan anteeksi, olenhan vielä niin nuori.



Vaikka olen vielä ihan pieni, olen ollut jopa kerran matkalla Lapissa. Autossa istuminen oli inhottavaa, mutta selviydyin siitä hyvin. Olen muutenkin jo tottunut automatkusteluun, mutta joskus jos matka kestää liikaa, hermostun. Kuten olet varmasti jo huomannut, olen todella mukava koira. Minulla on myös muutama koirakaveri. Tietysti ihmiskavereitani unohtamatta! Ystävystyn kaikkien kanssa ja rakastan ihmisten seurassa olemista. Tulen toimeen ihan pikkulasten, kuin myös vanhtustenkin kanssa. Yksinolo ei ole ollenkaan mukavaa. Toinen asia mistä en pidä, on haalarini. En tiedä mitään pahempaa. Kun joku ihminen pukee minulle haalarin lenkille mennessämme, minua saa yleensä kantaa puolimatkaan ja voin sitten juosta itse kotiin. Omistan myös trikoot, mutta en kauheasti pidä niistäkään.

Olen aina vilkas koira, mutta haalaria vihaan niin paljon, etten suostu aina edes kävelemään.
Viimeaikoina olen ottanut talossamme vahtikoiran roolin. Kun ulko-ovi aukeaa, juoksen heti katsomaan kuka tuli, haukkumisesta puhumattakaan. Samoin jos jossain kohtaa taloamme kuuluu joku yllättävä ääni, ryntään haukkuen paikalle kuin rasvattu salama. Osaan muuten kyllä olla ihan haukkumatta.


Syntymäturkkini oli pinnalta hyvin tumma, oikeastaan harmahtava. Ehdin jo säikähtää jääväni sen väriseksi, mutta en sentään. Karvani on sellainen, joka pitää nyppiä muutaman kerran vuodessa. Muuten minusta ei lähde lähes ollenkaan karvaa, mistä omistajani ovat tyytyväisiä. Ensimmäisen nyppimisen jälkeen tumma väri turkista katosi kokonaan ja sain kuin uuden turkin, vaaleanruskean pentukarvan.


Olen oikeen ihana koira ainakin omasta mielestäni.
Nyt on kuitenkin mentävä, joten moikka kaverit!
Jos halusit tietää vielä jotain ihanasta persoonastani, kysy rohkeasti.
Halataan kun tavataan! Rakkaudella Mila.

2 kommenttia:

  1. Eikää Mila on niin söpö <3 Hienosti se on kyl osannu kirjottaa ;) järkkääppäs meille joku tapaaminen niin pääsen rapsuttelemaan tota söpöläistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii joo, pidettiin tässä nopeesti sellanen atk:n perusteet tunti ;) Jooo mielelläni !

      Poista