"Etkö sä tiennyt? Elvis on lähtenyt pois. Se ei tuu enään takas. Elvis on lähtenyt taivaaseen. Oon tosi pahoillani..."
Noi sanat riittivät pilaamaan mun päivän kokonaan. Voiko se edes olla totta? Mun pieni Elvari? Poissa kokonaan?
--------------------------------------------------------
"Hei missä Elvis on? En löytänyt sitä täältä tallista.". Ope katsoi mua surullisen näköisenä. Olin ihan ihmeissäni. Mitä nyt muka? "Etkö sä tiennyt? Elvis on lähtenyt pois. Se ei tuu enään takas. Elvis on lähtenyt taivaaseen. Oon tosi pahoillani.". Sit mä vaan romahdin. Miksen mä tiennyt mitään? Siinä vähän aikaa juteltiin vielä, ja mun opettaja koitti lohduttaa mua. Mä itkin, itkin ja itkin vielä lisää. Opettaja halas mua, moni muukin tuli halaamaan mua. "Elvis on lähtenyt nyt parempaan paikkaan. Sitä ei satu enään koskaan.". Mä vaan itkin. Olin ihan rikki. Tulin normaalisti hoitamaan, mutta saankin kuulla että mun pieni poni on lähtenyt pois. Taivaaseen. Itkin koko ajan. Taas mä itken keskellä tallia - eikä muuten ollut eka kerta.
Muille hoitajille asiasta oltiin ilmoitettu jo eilen, mutta jostain syystä mulle ei oltu soitettu. Äidille kai oli ilmoitettu, mutta tulin tiistaina niin myöhään kotiin, että äiti oli jo nukkumassa. Eikä se mulle muutenkaan mitään sanonut. Olin tallilla ihan hajalla. Aluksi en voinut edes uskoa, että tosiaan, Elvis on poissa. Elvistä ei oo enään olemassa muualla kuin muistoissa. Onneks paikalla oli ihania ihmisiä, jotka tulivat auttamaan ja lohduttamaan mua.
Illemmalla mulla oli vielä tunti. Hevostista mulle oli jaettu Rothschilde. Pakko myöntää että ennen en ollut edes kuullut tällaisesta hevosesta. Lähdin kuitenkin tunnille ihan hyvillä mielin, tai tarkoitan, ettei mulla ollut mitään ennakkokäsityksiä kun oli mulle ihan uus hevonen kyseessä. Tunti meni oikeestaan tosi hyvin! Ajoittain oli vaan Elvis mielessä, enkä pystynyt keskittymään, mutta silloin kun keskityin niin meni aika kivasti! Opettaja sanoi, että Ruusa oikeen innostui, ja sitä tapahtuu melko harvoin. Eli ehkä mä jotain tein oikeinkin...? Kyllä se jossain välissä kulki ihan oiken päinkin, ja laukannostoista heppa etenkin innostui. Oli se kyllä tosi hieno ja mukava! Vaikka alkutunnista tuntui välillä, että millä kamelilla mä oikeen ratsastan, kun en saanut melkein mitään toimimaan.
Tunnin jälkeen hoidin hepan aika äkkiä pois, ja kysyin vielä opelta paria juttua, mutta enhän mä sitäkään pystynyt sanomaan ilman että itken. Siinä sitten taas ope lohdutteli mua ja mä itkin. Mutta sain kuulla kuitenkin että mut on laitettu hoitojonoon alkupäähän. Katsotaan nyt, ketä hevosia sieltä mahtaa vapautua, ja otanko edes uutta hoitoheppaa. Aika näyttää. Ainakaan vielä en aijo tosiaankaan miettiä ketään uutta.
Mutta - ehkä isoin syy siihen, miksi tosiaan toi tapahtuma tuli mun tietoon vasta noin myöhään.. On ehdottomasti se, että sosiaalinen media blokkas mut täysin ulkopuolelle jo tiistai aamupäivällä. Facebookissa ilmeisesti joku oli ilmiantanut mut jostain, enkä päässyt pariin päivään sisälle ollenkaan. Puhelimen netti oli ihan hukassa, whatsapp kaatuili koko ajan, viestit ei näkynyt, kik vaan latas ja latas, askissa kysymykset ei näkyneet... Olin ihan pois yhteyksistä. Mutta enhän mä tietenkään mitään ois osannut aavistaa.
Tossa nyt oli tiivistettynä mun keskiviikon tallipäivää, lähinnä itkin koko ajan tai istuin apaattisena clubarissa ja luin ponin päikkyä. En vaan voi vieläkään uskoa. Oon ihan hajalla vieläkin. Elviksestä ei oo enään muuta jäljellä kuin muistot? Ei toi vaan tunnu todelta. Seuraavan kerran kun tuun tallille, Elvistä ei oo. En vaan osaa käsittää sitä. Elvis on nyt paremmassa paikassa kuin koskaan, Elvis on vihreämmillä laitumilla kuin ikinä ennen. Elvistä ei enään koskaan satuta kukaan tai mikään, se ei enään ikinä tunne kipua tai ahdistusta. Elviksestä on tullut kirkkain tähti taivaalla ja mun pieni suojelusenkeli. <3
Erityisesti haluan vielä kiittää teitä kaikkia, jotka ootte mua tukeneet nyt, kun on vaikeeta.
En voi sanoin kuvailla kuinka otettu oon ollut kun niin moni on muistanut ja tukenut mua.
Kiitos kaikille, jotka ootte myötäeläneet surussa. <3
Jokainen katse voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen,
saat kulkea rajalla ajattomuuden,
olet kimallus tähden, olet pilven lento,
olet kasteisen aamun pisara hento.
Et ole poiss vaan luoksemme saavut,
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotat meille hyvää yötä.
Henkku & Elvis 04.09.2013 ~ 12.02.2014 <3
Pahoittelen jos tää teksti on epäselvä ja toistaa itseään, tässä mielentilassa en nyt pysty parempaan, oon ihan hukassa ja sekasin vieläkin, itkin koko ajan tätä kirjoittaessa, mutta eiköhän tärkeintä oo se, että tää on tunteella tehtyä...
![]() |
nää hetket takas, jooko.. </3 |
Vooi ihana postaus pesse ♥
VastaaPoistakiitos ihana <3
PoistaMä kuulin kyl et sulle oli moet ihmiset jo kertonu tiistaina tosta
VastaaPoistamistäs sä näin oot päätelly? :O nelly vihjas mulle asiasta mutta luulin että se on vaan jotain läppää, koska mulle ei oltu soitettu tallilta. Keskiviikkona Anna sano mulle koulussa, mutta enhän mä tietenkään uskonut, kun mulle ei oltu edelleenkään soitettu tallilta. Totuus sitten paljastui vasta keskiviikkona tallilla. Mutta kuten jo sanoin, olin koko tiistain ja keskiviikon ihan pois yhteyksistä.
PoistaKuulin ku puhuttiin et sulle oltiin kyl kerrottu
PoistaVeikkaan että oot ymmärtänyt jotain nyt väärin. :O
PoistaVoimia sulle! :'( Millon aiot muuten vaihtaa banneria?
VastaaPoistaKiitos!<3 :( joo ois kyllä tarkotus vähän päivitellä heti kun vaan löydän jonkun joka vois mulle bannerin tehä! :D
Poistaen tiiä tiesiks jo, mut ainaki roosa ( stardustponies.blogspot.fi) ja sofia (hereandnow-sofkulen.blogspot.com) tekee bannereita! ;)
PoistaTon Sofian tiesinkin mutta pitääkin käydä kattomassa myös ton Roosankin blogi! :) kiitos vinkistä ;)
PoistaVoisitko postata useemmin...
VastaaPoistaOon pahoillani, mutta just nyt en. Mulla on nyt vähän vaikeeta joka kannalta, mutta koitan päivitellä blogiakin ajan tasalle piakkoin.. :(
Poista