Kesän vikat maastoilut

Vai pitäisköhän jo sanoa että syksyn vikat maastoilut? No joo, kuitenkin. Tiistaina mulla oli siis syyskauden eka tunti jota olin oottanut niin kauan, koska on ollu nyt vähän taukoo noiden matkojen ja kaiken muun takia. Olin niin onnessani kun kuulin että saan mennä Victorilla! Jeejee! Meidän tunnin kohdalla luki kuitenkin maasto.. Mä en ite tykkää yhtään maastoilusta. Usein se on vaan turhaa köpöttelyä, niin kuin se oli tälläkin kertaa. Tuntuu vaan että menee aina yks tunti hukkaan jos lähetään maastoon. En yhtään tiennyt millanen Victor oli maastossa mutta herra osottautukin niiiin laiskaks mitä vaan olla voi. Mentiin alkuun pieni lenkki jossain maneesin takana ja sitten tultiin pellolle. Pelto oli sen verran märkä ettei siinä pystynyt laukkaamaan niin laukkailtiin sitten yksitellen sitä viereistä hiekkatietä. Mentiin melkein koko ajan sellasella puolipitkällä ohjalla ihan rennosti. Victor ei oikeen missään vaiheessa innostunut ja meni koko ajan ihan pohkeen takana ja blaablaa.. No ei se mitään, en ottanut tota mitenkään vakavasti kun en itsekkään viitsinyt yrittää kunnolla. Edes hiekkatien laukkaaminen ei innostanut Vikkeä vaan me enemmänkin laahustettiin se justjust loppuun. Kun käveltiin takas tallille niin mua alko ärsyttää oma asenne ihan hirveesti. Viime aikoina mulle on tullu kauhee sellanen "pakkomielle" että koko ajan pitää treenata ihan täysillä, ja sitten jos vaikka lähetään maastoon vähän hölläilemään niin en osaa yhtään nauttia siitä kun ajattelen vaan sitä treenaamista. Pitäis varmaan opetella eroon tosta vaikka toisaalta, voiton tahto on suuri! :D Ei välttämättä voitontahto kisoissa, mutta joo. Oon kuitenkin tosi ilonen että sain mennä Victorilla, vaikkei mennytkään mitenkään maailman parhaiten :)

Keskiviikkona olin hoitamassa ja otettiin kans pari kuvaa Sintin kaa :) Olin tallilla johonkin vähän ysin jälkeen taas.

Mulla on muuten tossa vähän myöhemmin tosi huonoja uutisia näitä mun ratsastuksia koskien. Katsotaan nyt ensin miten asiat järjestyy.