Karvaisia kavereita

Kiirettä pitää, huhhuh. Pitäis löytää aikaa koululle, tallille, kuntosalille, juoksutreeneille ja mielellään myös jonkinnäköiselle sosiaaliselle elämälle ja tiukkaa tekee tosiaan. Kaikista kun ei vaan pysty tinkimään. Ja mä jouduin jo tinkimään siitä etten päässytkään juoksemaan puolimaratonia tänä viikonloppuna. Kyllä harmittaa. No joo mutta mennäänpä asiaan! Viikko sitten perjantaina olin taas korvaamassa. Olin aika yllättynyt mikä hevonen mulle oli jaettu, Ruusa. En voi sanoa että olisin ollut jotenkin innoissani tosta, ja en mä sinne kentällekkään mitenkään innoissani kävellyt. En ollu Ruusan selässä kesäkuun jälkeen käynyt, joten oli meillä ehtinyt vähän taukoakin olla. Koitin heti alkutunnista oikeesti yrittää ratsataa kunnolla ja se tuotti tulosta. Ei mennyt niin penkin alle mitä meillä yleensä, oikeestaan tunti meni mun mielestä tosi hyvin. Pitää muistaa että toi on Ruusa, enkä mä sen kanssa voi asettaa vaatimustasoa niin korkeelle kun joidenkin muiden kanssa. Ruusa kun ei aina oo ihan helpoimmasta päästä. Ollaan me paremminkin menty, mutta oon ihan tyytyväinen tohon! Ratsastettiin lähes koko tunti puolen kentän kokosilla neliöillä. Tehtiin vähän väistöjä ja väistöstä heti nostettiin laukka. Ruusa oikeen innostu ja alko jopa muutaman kerran ryöstämään laukkaan, mistä olin todella yllättynyt. Ei oo nimittäin ihan Ruusan tapasta aina! Olin tosi iloinen että Ruusakin innostu tosta tehtävästä eikä ollut ihan tahmee.

Tiistaina oli taas oma tunti - koska viime kerta ei mennyt mitenkään kehuttavasti, olin varma että mulla ois tällä kertaa joku toinen hevonen. No ei, Cabuhan se siinä listassa taas mun perässä. Koitin taas mennä tunnille sellasella asenteella että "joo tänään me ihan oikeesti onnistutaan!", mutta ei me sitten onnistuttu. Mulla ei oo oikeestaan mitään hyvää sanottavaa koko tunnista, joten taidan jättää kertomatta kokonaan. Mulla on todella vielä opettelmista miten Cabua ratsastetaan, vitsit että osaa olla vaikeeta .. Ehkä mulla ens kerralla sitten olis toivon mukaan joku muu hevonen :)

Mutta on mulla myös hyviä juttuja kerrottavana! Victor on päässyt vihdoin tunneille, ihan mahtavaa. Sain myös tuurata Vikkeä keskiviikkona ja olin ihan yhtä hymyä koko päivän. Victorin kanssa puuhailusta tulee vaan niin hyvälle tuulelle, kun en enään pelkää sitä niin on vähintään tuplasti upeempaa viettää aikaa sen kanssa. Toivon tosi paljon että saisin mennä sillä tunneilla taas nyt kun sen jalatkin on kunnossa.

Perjantaina olin myös tavalliseen tapaan hoitamassa Cinderellaa. Saatiin kivoja syksysiä kuviakin!

On se vaan niiin kaunis hevonen! :-)