Far From Perfect: Asiaa bloggaamisesta

Moikka vaan pitkästä aikaa! Moni onkin kysellyt, miksi blogi on ollut piilotettuna jo pari kuukautta.. No, siihen on tosiaan syy ja pätevä sellainen. Mä kirjotin viime postaukseen (jonka poistin sitten samantien) musta ja Ruffesta ja kaikesta mitä ollaan koettu yhdessä. No mähän sain siitä sitten kauheet vihat niskaani. Kyllä mulle on aikaisemminkin tullut vaikka kuinka paljon tosi ilkeitä kommentteja, mutten oo ottanut niitä koskaan niin tosissaan kuin noita. Ne vaan osu ja uppos ja loukkaannuin oikeesti. Ja en siis väitä etteikö siellä ois ollut myös positiivisia kommentteja - kyllä oli ja kiitos niistä vaikken ehtinytkään vastaamaan .. Toivon että te ilkeät kommentoijat voisitte edes vähän parantaa käytöstään, kyllä mäkin oon ihminen ja mulla on tunteet. Tai sitten toisena vaihtoehtona sulkekaa tää sivu älkääkä lukeko mun blogia jos on pakko vaan haukkua.

No joo mennäänpä sitten asiaan. 2 kuukautta, ja vaikka kuinka paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua! En varmasti edes muista kaikkea. Mistäköhän sitä sitten alottaisi. Alotetaan vaikka kisoista! Suurinpiirtein kuukaus sitten oli taas kisat. Toivoin tietysti Victoria, vaikka tiesin ettenhän mä saa sitä kuitenkaan. Ja enkä saanutkaan, tyypillistä. Kisalistassa mun nimen perässä sitten komeili taas jälleen Igor. Ärsytys oli suuri, enhän mä oo edes koskaan mennyt Igorilla tunnilla, mitä nyt sillon kesäkisoissa menin vähän aikaa.. Mun mielestä kisojen idea on se, että treenataan ja sitten mennään kokeilemaan miten menee. Ja se on mun mielestä vaan tosi tyhmää mennä taas tolleen täysin tuntemattoman hevosen kanssa sinne vaan kirjaimellisesti pelleilemään. Kun tulin verkka-alueelle niin kysyin opettajalta "niin minkäslainen tää on ratsastaa"... Verkka oli jotain aivan surkeeta. En osannut istua yhtään ja Igor tuntu aivan sairaan ailahtelevaiselta. En osaa selittää, mutta se oli ihan hirveetä. Kun annoin raipan pois ja menin radalle, koitin ottaa vähän ravia kun oli vielä aikaakin pyöriä siinä vähän. No siinähän se, ainut vaan, että aina kun Igorin edessä oli tyhjä pitkä sivu, se lähti vaan jyräämään eteenpäin enkä saanut mitään otetta siihen. Tää sama toistui myös radalla useesti, en vaan saanut sitä kuuntelemaan pidätteitä tai ohjaa yleensäkkään. Jäi tooooosi huono fiilis mutta mitä muutakaan voi olettaa vieraan hevosen kanssa. Tulos oli 7/11 prosentein 57,8.

Tunneilla oon mennyt oikeestaan melkeinpä pelkästään Cabulla ja Pikleonilla. Eli juuri nämä kaksi joilla en mitenkään kovin mielelläni ratsasta. Menin 2 koulutuntia Pikleonilla, jonka jälkeen meillä alkoi esteet. Ensimmäisen puomitunnin menin Pikleonilla. Se kuitenkin meni niin huonosti että sain vaihtaa. Ja kenetkös sitten saan? No Cabun.. Ärsytti niin että oivoi.. Menin Cabulla sitten toisen puomitunnin, ja vaikka kuinka toivoin että olisin saanut vaihtaa niin en saanut ja hyppäsin Cabulla myös 2 estetuntia. Mulla ei oo oikeestaan mistään noista edellisistä tunneista yhtään mitään hyvää sanottavaa, joten taidan jättää kertomatta kokonaan. Voin kuitenkin sanoa että en oo koskaan ollut yhtä surkealla estetunnilla. Cabu ei edes laukannut kunnolla ja pysähteli esteille ja meni ne käynnissä. Itse taas kiehuin vihasta selässä ja jouduin menemään monessakin asiassa oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Mä odotin kesästä asti että hypätään ja sitten menee näin.. Kolmanneksi, se oli mun oman opettajan viimeinen tunti. Meidän tunnille vaihtui ope ja oon ollut hänen tunnillaan nyt yhden kerran. On kyllä tosi mukava ja hyvä opettaja mutta harmittaa silti ihan älyttömästi että tuli tällanen vaihdos. Tulin vanhan open kanssa niin hirmu hyvin toimeen.

Viime tiistaina oli siis ensimmäinen tunti uuden opettajan kanssa. Yllätyin todella kun näin listan, mun perässä luki Victor! Siis ei oo todellista. Miksei tässä luekkaan Cabu tai Pikleon? Olin aivan onneni kukkuroilla. Tunti menikin tosi hyvin, Victor oli vähän liiankin reipas mutta suurimmaks osaks tuntia kuitenkin pysyi hanskassa ihan hyvin. Mulla oli ongelmia löytää tasainen tuntuma, mutta loppua kohden parani huomattavasti. Lopussa Victor meni niin hyvin ja pyöreesti etten voinut kun vaan hymyillä, on se vaan niin huikee. Sain vihdoinkin sen tunteen, mitä tästä lajista oikeesti pitäis tulla. Se kun sä oot tehnyt parhaas, onnistunut, ja korjattavaa jää vielä seuraavalle kerralle. Noi edelliset tunnit kun on mennyt lähinnä niin, että tuun älyttömän kiukkusena talliin, kiukuttelen kaikille ja alan taas itkemään ongelmiani kavereille ja mikään ei mene hyvin - ihan korkeintaan alkukäynnit. Toivon niin paljon, että saisin jatkaa Viken kanssa. Se on vaan aivan super.

Mulle ei nyt tuu mieleen mitään isompaa mitä oisin tehnyt. Lähinnä käynyt koulussaja tehnyt läksyjä. 2. jakson koeviikon tuloksetkin tuli tässä muutama päivä sitten ja meni kyllä tosiaan kirjaimellisesti laidasta laitaan. Numerot tuli oikeesti siis väliltä 4-10.. Ja voi kyllä, kuinka noloa se onkaan, sain matikasta hylätyn. Päinvastoin sitten Ranska josta tuli 10. Muuten sain sitten läjän kaseja joihin oon ihan tyytyväinen, ei se kasikaan oo lukiossa niin helppo saada kuin yläasteella. Tietenkin harmittaa pirusti toi biologia, en koe että mun taidot siinä vastais kasia ja se on mulle tärkeä aine myös tulevaisuudessa. No eipä vaan voi enään mitään. Toi koeviikko meni kyllä aivan penkin alle, en tarkoita tuloksian (ainakaan kaikkia) vaan mun lukemisia. Vietin joka päivän kirjastossa ja pahin oli ehkä ton uskonnon kanssa. Pääsin koulusta yhdeltä, en ollut edes alottanut lukemaan koealuetta (eli koko kirjaa), lähdin koulusta suoraan kirjastoon jossa olin suunnilleen klo 13.30-20. Pitämättä tietenkään yhtäkään taukoa. Oli ihan kamalan stressaavaa ja valmistauduin tosi huonosti. Kasin sitten lopulta sain siitäkin, vaikka tiedän että olisin pystynyt parempaankin, jos vaan osaisin jaksottaa lukemisen paremmin...

Mutta joo. Laitan nyt jotain puhelimen kätköistä löytyneitä kuvia, en vaan ollenkaan keksi mitään kertomisen arvoista muuten.