Far From Perfect: Tehotreeniä kera lempparihevosten

varoitus, kilometripostaus tulossa...

Heippa vaan! Olin taas tällä viikolla tehokoulukurssilla, mikä osoittautui ihan huippu hyödylliseksi ja opettavaiseksi kokemukseksi, jee! Aloitettiin viikko Hoviharin kanssa, mikä oli mulle todella iloinen yllätys, että sain mennä sillä. Meillä kun jäi treenaaminen vähän kesken sinne viime kisoihin, ja sieltä jäi asioita vähän hampaankoloon. Maanantain tunti oli ehkä viikon paras, meillä synkkasi Hoviharin kanssa niin hyvin. Mentiin vähän kouluradan osia ja muuta. Päivän sana oli ehdottomasti rentous mikä multa välillä epähuomiossa unohtui. Hovihar on vähän sellainen hevonen, että se jännittyy tosi herkästi. Se toimii sitten, kun on itse selässä rentona. Kokonaisuudessaan tunti meni kuitenkin tosi hyvin, ja tuli paljon super hyviä pätkiä, missä pääsi vaan fiilistelemään, että voi kun on ihanaa ja menee hyvin. Tällasia tunteja ei oo nykyään enää niin paljon!

kuvan ottanut Sofia S.!

Tiistaina pääsin jatkamaan Hoviharin kanssa. Silloin mentiin heB KN special rata, ja saatiin siitä pöytäkirjatkin. Verkattiin alkuun jotain tunti (?) ja sitten tultiin yksitellen radat. Verkka/alkutunti meni kyllä ihan päin puuta meidän osalta. En saanut Hoviharia kunnolla keskittymään tehtäviin, ja meno oli vähän mitä sattuu. Hoviharin puoliero tuli vahvasti esiin tässä. Toki hyviäkin pätkiä tuli. Kun päästiin laukkaamaan, niin Hoviharkin rentoutui kunnolla, ja meni paremmin. Rata meni onneksi paljon paremmin, mitä verkka. Mulla on kyllä ihan älyttömän paljon parannettavaa tossa rataratsastuksessa. En osaa yhtään olla sellanen "huolellinen kouluratsastaja", vaan ratsastan siellä radalla aina jotenkin tosi huolimattomasti, tiedä sitten miksi. Saatiin paperiin kommenteiksi, että kaunista ratsastusta, hevonen hyvässä muodossa läpi radan ja että pientä jännitystä hevosessa ajoittain. Tähän olin ihan tyytyväinen. Jännittynythän se oli välillä, mutta se nyt on ihan oletettavaakin ton hevosen kanssa. Hovihar on kyllä todella mun mukavuusalueen hevonen, vaikka haastettahan siinäkin on. Tältä päivältä tulikin paljon hyviä kuvia!

c. Sofia S.

Keskiviikolle meillä vaihdettiin sitten hevoset. Sain Petruksen, mikä myöskin oli ihan hirmu iloinen yllätys! Vähän kyllä aavistin, että sen saattaisin saada. Oon mennyt Petruksella kerran viime syksynä, niin menin sitten lukemaan sen postauksen täältä blogista, että mitä olin kirjottanut siitä silloin. Se auttoikin mua oikeesti tosi paljon, kun palauttelin mieleen vähän sitä tuntia! En tehnyt samoja virheitä sitten uudelleen. Mentiin taas alkuverkka, ja sitten yksitellen radan osia. Koko tunti meni hirmu hyvin! Alussa jäin vähän Hoviharfiiliksiin, mutta hyvin meni kuitenkin. Kyllä oli taas hymy korvissa tunnin jälkeen.

c. Sofia S.

Torstaina jatkettiin näillä samoilla hepoilla, Ohjelmassa oli taas alkuverkat, jonka jälkeen ratsastettiin yksitellen uudestaan virheistä oppineena se KN rata. Alkuverkat meni meillä Petruksen kanssa ihan hyvin. Se oli vähän väynyt eilisestä, ja kun se väsyy, niin se alkaa viskoa päätä. Ei se sitä kuitenkaan niin paljoa tehnyt kun päästiin vauhtiin, mutta kuitenkin enemmän kuin keskiviikkona. Muita suurempia ongelmia ei oikeestaan ollut. Tuli välillä pätkiä etenkin laukassa, jossa tuntui, että sekä hevonen, että ratsastaja oli nyt oikeasti ryhdikkäitä, mahtavaa. Kuitenkin, kun päästiin radalle, niin alun jälkeen Petrus jotenkin vaan hyytyi. Pari kertaa tuli sellasia ihan just melkein tahtirikkoja. Petrus ei oikeen jaksanut enää kantaa itseään tai liikkua kunnolla, se oli vaan niin väsynyt jotenkin. Rata meni tosi huolimattomasti ja jotenkin ihan mönkään. Oli vähän huono fiilis omasta ratsastuksesta sen jälkeen. Kun sain pöytäkirjan käteen, niin olin heti että joo, katotaan pääsinkö edes läpi. Ehkä se oli vähän liiottelua, koska prosentit oli käytännössä samat kun Hoviharinkin kanssa, eli siinä 60% kieppeillä molemmat. Myöhemmin kuvia ja videoita katsellessa ei se nyt ehkä ihan niin pahalta näyttänyt miltä tuntui, ja ihan ok fiilis jäi. Petu vaan väsyi niin paljon. Siihen nähden ihan hyvin meni kuitenkin.

Tässä mä oon kyllä kaikkea muuta kun ryhdikäs.. heh //c. Sofia S.

Illalla menin vielä hyppäämään. Olin toivonut Cinderellaa, ja sen sainkin, jes ihan mahtavaa! Olin niin iloinen. Alkutunti mentiin pikkuesteillä ja tehtiin vähän jyrkmpiä käännöksiä. Se ei todellakaan ollut meidän juttu, Cinderella kun menee niin kovaa ja sen laukka-askelkin on niin iso, ettei ollut yhtään helppoa. Hyvin selvittiin kuitenkin, vaikka tuskin se ratsastus mitään kovin kaunista oli, ja hallintakin oli vähän mitä sattuu. Mentiin lähinnä silleen, että kunhan päästään esteelle niin kaikki on hyvin, heh. Vauhtikin oli vähän turhan kova, mutta eipä siinä mitään, kunnialla päästiin loppuun asti. Olin niin onnellinen, kun sain hypätä Cinderellalla niiden mun virheiden takia pilalle menneiden kisojen jälkeen. Kyllä hymy oli herkässä, ja fiilis viikon jälkeen oli parempi kun pitkään aikaan, ihan mahtavaa!