Kevätväsymystä(kö)?

Miten voikaan olla näin väsynyt olo? Eilen koitin epätoivosesti raskaan päivän jälkeen katsoa leffaa, mutta ei siitä oikeen mitään tullut - en pysynyt kärryillä ollenkaan kun nukahtelin koko ajan, voi ei.. :D Lopulta menin nukkumaan ihan superaikasin, ehkä yhdeksältä illalla, toi on erittäin harvinaista mulle!! Heräsin sitten rättiväsyneenä kaheksalta valmiina lauantaikoulupäivään... No ei siinä mitään, ihan kivaa oli tutustua keski-espoon historiallisiin kohteisiin, paljon kiinnostavaa tietoa tarttu mukaan päivän varrella, vaikka olikin ihan jäätävän kylmä ja palelin hirveesti koko ajan. Koulun jälkeen menin Iidan kanssa stadiin ja oli tarkotus ihan vaan käydä ainakin Starbucksissa ja hillua siellä sitten muuten vaan. Lopulta oltiin vähintään 3 tuntia stokkalla hulluilla päivillä, löyty kyllä kaikkea muuta mitä oikeesti etittiin. Mutta oli tosi hauskaa :) Tällä viikolla en oo hirveesti mitään erikoista tehnyt. Maanantaina en päässyt vieläkään Ruffelle, joten nukuin kotona koko iltapäivän muistaakseni. Tiistaina olin Suvin kaa, ja voi apua naurettiin ihan vedet silmissä täällä! :D En oo kyllä piiiiiitkään aikaan nauranu noin paljoo, ei huhhuh! Keskiviikkona pääsin sitten vihdoinkin tunnille. Selkätuen kanssa mentiin, eli ei sattunut hirveesti, vähän tietty. Menin Kasperilla, ja olin kyllä tositosi ihmeissäni siitä. En oo Kassulla menny about vuoteen, kun en nykyään sen tapasilla hevosilla oo mennyt. Ja sen ainoon kerran kun sitä sillon pitkän tauon jälkeen pyysin, niin en saanut, joten olin ihan varma etten sillä varmaankaan tuu enään kauheesti menemään.. Koko 2 viikkoa mitä olin tauolla viime tunnista, olin psyykannut itteeni niin paljon siihen että menisin Victorilla, kun me siitä open kanssa sillon puhuttiin että voisin yrittää taas koittaa sitä sitten esteiden jälkeen. Mutta sitten listassa lukeekin Kasper? Siis mitä. Oon kaks viikkoa valmistautunut menemään hevosella jota ehkä vähän pelkään, sitten saankin yhden helpoimmista hevosista. Pikkasen olin kyllä hämmentynyt, pakko myöntää. Olihan se kyllä tosi hyvä saada joku vähän helpompi nyt ton selän takia.

No ei siinä sitten mitään kun totuin ajatukseen, ihan hyvillä mielin lähdin maneesille päin. Jos kokeilutuntia leppävaarassa ei lasketa, niin Kasperhan on eka hevonen kenellä tuolla menin sillon n. 1,5 vuotta sitten kun vaihdoin lepuskiin. Alkutunti oli ihan hirveetä ja heppa vaan kipitti alta, mutta kun alko oikeita nappuloita löytymään niin ai että kun meni kivasti ! Kyllä todellakin huomaa eron  viime kertaan. Ehkä paras tunne ikinä on se kun meet jollain hepalla pitkästä aikaa ja huomaat miten paljon paremmin menee verrattuna viime kertaan, ihan parasta. En ite oo huomannu kehittyväni kylläkään, mutta jotenkin meni vaan paljon paremmin ja kulki kyllä sikapaljon paremmassa muodossa.

Tältä näytti viime kerta Kassun kanssa. Okeii, toi oli maasto ja taukoa oli ollu sellanen 3kk että ei pitänytkään olla tossa mikään oletus että menis hirveen hyvin.. :D

Oon kyllä nukkunu nyt lähiaikoina ihan hirveen paljon. Ja kyllähän mä tietty itekkin tiedän mistä toi epänormaali väsymys johtuu - hemoglobiini on vieläkin niin alhaalla. Onneks sain taas uutta rautajuomaa joten pitäis olla nousemaan päin, sitä sairaalahommaa en tän asian takia tosiaan halua enään kokea. Mutta kyllä kohta helpottaa taas, hetki tietty kestää noiden veriarvojen palaamisessa normaaliks, eli siis siinä että se hemoglobiini nousee. Ja huonoja uutisia myös sen kannalta, ettää siitepölykausikin on aluillaan taas, hitsi kun kiva... Ite oon allerginen koivulle josta sitä pölyä tosiaan lähtee ja paljon. Muistan kaks vuotta sitten kun en omistanut allergialääkkeitä ja olin kuumeessa jotain parin viikon välein sen takia.. :D Muistan myös jonkun kuningasidean tuoda koulun kevätjuhlasaliin koivu, siellä sitten istuin silmät punasena vuotaen ja aivastelin ihan hirveesti koko juhlan ajan, onneks en ollu esiintyjä! :D Saa nähdä miten mun ulkolenkkeilyn käy vai joudunko tekemään juoksuharjottelun juoksumatolla tunkkasessa sisäilmassa, äääh. Oon nimittäin hakenut radio nrj:n edustusjoukkueeseen tonne naisten kymppiin eikä sinne ihan ilman harjottelua kyllä oo menemistä. Ei tietenkään oo vielä varmaa pääsenkö edustusjoukkueeseen, mutta toivotaan parasta. Mutta hyvät jutut onkin vielä kertomatta... Mehän ollaan siis hankkimassa koiraa, ja ens viikolla mennäänkin katsomaan meidän pikku vauvelia joka synty tossa muutama viikko sitten, en millään malttais oottaa! En myöskään malttais oottaa sitä, kun pääsen vihdoinkin lenkille koiran kanssa eikä aina tartte juosta yksin. Huomenna ois kisat, mutta enhän mä tietenkään päässy... Höööh ärsyttää niin paljon, mutta ens kerralla sitten :) En mä kyllä ois ehtiny harjotellakkaan yhtään ton selän takia, että ehkä ihan hyväkin että jää nää kisat sitten väliin.

Vastatkaapa muuten tohon kyselyyn! :)

Muistaakseni tää on mun eka varsinainen tunti lepuskissa. Voi kamala, sitä aikaa kun en jaksanut ees ratsastushousuja käyttää vaikka monet sellaset kyllä omistin... XD

Pakko vielä lopuks mainita ihana heppaystävämme Markus, joka lähti hevosten taivaaseen,

ehkä ainut hevonen kenen kanssa mulla meni tunnit suoraan sanottuna aivan surkeesti, mutta

joku tässä hevosessa vaan mua kiehto ja jotenkin tykkäsin siitä silti. Kaks kertaa pääsin sillä menemään

kesätunneilla, ei sen enempää sitten ehdittykkään. Nyt Markus on vihreillä laitumilla ilman kipua ja tuskaa ♥