Epäonnistuneet mutta ihanat synttärit

Lauantaina tosiaan oli se kauan odotettu päivä.. Synttärit! Toi on vaan oikeesti mulle aina vuoden kohokohta. Esim. joulusta en niinkään välitä mutta synttärit on ihan parasta. Oon nyt viimeiset kolme vuotta pitänyt synttäreitä ihan silleen "kunnolla" ja siitä vaan tulee aina niin hyvälle mielelle kun niin moni tulee paikalle vaan sua varten ja juhlimaan sua. Kun saa lukea korteista kaikkia ihania juttuja ja huomata että hei, joku ihan oikeesti taitaa välittää musta vaikkei aina välttämättä siltä tuntuiskaan. Tänä vuonna pidin synttärit kotona toisin kun aikasemmin. En usko että kovinkaan moni jaksaa lukea koko juttua noista melko mielenkiintosista juhlista, mutta se on vaan fakta että ne epäonnistu suunnitelmasta ellei nyt täysin niin aika pahasti. Muutama ihminen selvästi teki kaikkensa sabotoidakseen ton päivän. Lopulta paikalla oli poliisin lisäks varmaan yli 30 kutsumatonta vierasta. Eipä siinä mitään, itsehän mä ne poliisit jouduin kutsumaan. Kun sitten lopulta päästiin juhlimaan sillä oikeella kutsutulla porukalla niin oli ihan huippu hauskaa. Oli niin kivaa, ja oon tosi onnellinen että edes loppuilta onnistu, vaikka mua harmittaa vieläkin se alkuilta. Jotkut ei vaan ymmärrä, että toiset saatto odottaa tota päivää, mutta silti he yrittivät pilata sen. Kiitos vielä kaikille jotka tulitte, ootte mahtavia <3

Huom. lasissa siis ihan limua ;)

Sunnuntaina kun herättiin niin olo oli aivan kamala. Ja en nyt tarkota sitä mitä jotkut ehkä ajattelee, vaan ihan flunssan kannalta .. Olis se tietenkin pitänyt arvata kun tollasessa pikkumekossa pomppi siellä ulkona vaikka kuinka kauan. Oon nyt ollut koko viikon enemmän tai vähemmän flunssanen, onneks on nyt jo vähän hellittäny :) Koulussakin on ollu vaan pakko sinnitellä, en oikeesti uskalla olla pois koska pelkään että mut potkitaan kursseilta tai jotain muuta kamalaa! :D

Harmittaa laittaa aina näitä vanhoja kuvia.. :( Mutta eipä ollut kuvaajaa tälläkään kertaa.

No, eihän elämä pelkkää juhlaa ole niin palataanpa arkeen ja hepparintamalle. Viime tunnilla menin - kenelläs muullakaan kuin Dresmanilla. Ennen tuntia olin jo vähän "voi ei, joko taas" fiiliksillä turhautuneena kun muistin miten huonosti viimeks meni. Mielessä oli vaan se, että nyt kun on joka tunti mennyt aina edellistä huonommin niin mites sitten tällä kertaa. Dresman tavalliseen tapaansa kuitenkin yllätti positiivisesti. Tehtävänä meillä oli kulmankatkaisijat joilla pätkä väistöä, siitä laukannosto ja sivun lopussa ympyrä. Etenkin laukannostot aiheutti meille, tai no mulle vaikeuksia. Oon siinä vaan niin pirun huono. Ja kun tiedän että oon huono siinä, välttelen sitä nosto tilannetta ja ihan liian usein vahingossa ajan hevosen laukkaan. Tunnin jälkeen puhuinkin tästä opettajan kanssa ja hän lupas onneks että voidaan harjotella sitä. Mua inhotti pyytää että voitaisko harjotella sitä, koska vihaan tilanteita joissa joudun kohtaamaan ongelmani. Nyt mun oli kuitenkin pakko myöntää se ja ehkä mä vielä joskus osaan, toivotaan! Harjotusta kyllä vaatii, se on varma. Mä oon kuitenkin valmis opettelemaan. Tunti meni kuitenkin ihan hyvin ja lopussa tuli ihanan rentoja pätkiä, hieno Dresman! Mä mielellään kuitenkin jo vaihtaisin ratsua, Dresmanilla oon kuitenkin nyt mennyt suunnilleen koko loppukesän ja kaikki syksyn tunnit. Harmittaa ihan suunnattomasti että Victorilla on nyt se jännevamma, just mun tuuria että kun haluisin sillä kovasti mennä niin se on saikulla. Toivon niin paljon että Victor tulis nopeesti kuntoon.

Tänään tulin heti koulun jälkeen kotiin nukkumaan, koska olo oli taas sen verran flunssanen etten uskaltanut tallille mennä. Toivotaan että perjantaihin mennessä oisin terveempi..